Hullu ja Humalassa [Fic]

Characters: Sirius, Remus
Pairing: S/R
Genre: Fluffya pilke silmäkulmassa ;)
Rating: K 13
Summary: Asetelma tuntui melkoisen oudolta, sillä yleensä Sirius oli niitä ensimmäisiä, jotka menettivät täysin selväjärkisyytensä Remuksen kohotellessa kulmia ja pudistellessaan päätään ystäviensä typeryydelle.

A/N: Ficciä Remin haasteeseen, joka kuului näin; S/R fluffya, jossa Remus on humalassa ja Sirius selvänä. Joten tässä olisi nyt sellainen :D Haastaja itse eroaa siinä suhteessa kaimastaan, että hän on täysin selvänä - ainakin toivottavasti ;)



Kuten hyvin on tiedossa, huispaus on velhomaailman suosituin urheilulaji. Lähes poikkeuksetta omalle kohdalle sattunut voitto saa ihmiset sekoamaan.
Eikä rohkelikko ollut poikkeus, päinvastoin. Kun muutaman vuoden odotuksen jälkeen pokaali saatiin vihdoinkin omaan kaappiin, oli riemu ylimmillään. Oleskeluhuoneessa vallitsi innostunut tunnelma ja yleinen sekasorto ihmisten juhliessa.

Vaikka Remus ei ollut koskaan innokkaimpiin faneihin kuulunut, sai voitto hänetkin hyvälle tuulelle. Jopa niin hyvälle, että hän uskaltautui ensimäistä kertaa maistamaan tuliviskiä – ja juomaan sitä ehkä pari mukillista liikaakin. Pojan puhe oli melkoisen epäselkeää ja juttujen taso oli selvästi laskenut. Yleensä niin järkeä ja hiljainen Remus puhui nyt taukoamatta täyttä puuta heinää.
Sirius tarkkaili Remusta huvittuneena nojatuolista takan läheltä. Vastoin kaikkia yleisiä odotuksia, hän ei ollut juonut tipan tippaa alkoholia koko illan aikana. Asetelma tuntui melkoisen oudolta, sillä yleensä Sirius oli niitä ensimmäisiä, jotka menettivät täysin selväjärkisyytensä Remuksen kohotellessa kulmia ja pudistellessaan päätään ystäviensä typeryydelle.

Mutta nyt osat olivat vaihtuneet ja syykin siihen löytyi; Sirius ei ollut nimittäin nähnyt ratkaisevaa ottelua ollenkaan, vaan oli sen sijaan homehtunut jälki-istunnossa järjestämässä Voron arkistopapereita. Tullessaan takaisin olivat juhlat jo täydessä vauhdissa, kuten Remuskin.
Missattuaan ottelun Siriusta ei ollut aluksi edes huvittanut juoda itseään humalaan, vaan hän oli istunut kyllästyneenä paikalleen kuuntelemaan toisten hehkutusta ottelusta. Ja kun hän oli tajunnut, ettei Remus aikonut lopettaa yhteen pulloon, hän oli päättänyt, ettei koskisikaan koko myrkkyyn sinä iltana. Remuksesta ei nimittäin ikinä tiennyt, joten häntä oli parempi pitää silmällä.
Päätös oli osoittautunut varsin järkeväksi. Remus-raukan pää ei selvästikään kestänyt sellaista määrää alkoholia ja Sirius oli jo pariin kertaan joutunut menemään väliin, kun Remus alkoi aukoa päätään seitsemäsluokkalaisille, jotka olivat häntä reilusti kookkaampia ja selvästi halukkaita mukiloimaan ensimmäisen helpon uhrinsa.
Tällä hetkellä tilanne kumminkin vaikutti rauhalliselta. Remus jutteli vilkkaasti James, Peter ja sekalaisen määrän muita rohkelikkoja ympärillään. Sirius tuijotti tylsänä tulta. Hänkin olisi mielellään ryypännyt päänsä täyteen ja osallistunut juhlintaan, mutta remuksensuojeluvaisto käski häntä tekemään toisin.

Hetken kuluttua Sirius napsautti itsensä takaisin todellisuuteen ja huomasi Remuksen siirtyneen syrjemmälle juttelemaan jonkun ruskeahiuksisen, siropiirteisen ja juopuneen tytön kanssa. Sirius nousi varoen ylös ja siirtyi lähemmäs paria.

”Sinä olet tosi kaunis...” Remus sammalsi parhaillaan. Tyttö kikatti ja iski silmäänsä flirttailevasti. Sirius ei ollut uskoa korviaan. Hän ei ollut nähnyt Remuksen koskaan koettavan iskeä ketään.
Remus jatkoi juopunutta selitystään.
”Käytkö usein täällä? Me ei ollakaan tavattu... Ainakaan minä en muista sinua...”
Sirius puri huultaan ja kielsi itseään nauramasta. Hänen olisi toden totta opetettava pari iskurepliikkiä Remukselle.
Remus tarttui tyttöä kädestä ja suuteli tätä. Sirius tiesi, että hänen olisi pitänyt käydä repimässä Remus pois, mutta tilanne ei vaikuttanut millään tavalla uhkaavalta. Joten hän antoi sen olla.
”Me voitaisiin tehdä vähän lähempää tuttavuutta... Vaikkapa meidän makuusalissa...” Remus ehdotti vähintäänkin vihjailevasti. Tyttö jatkoi kikatustaan ja nyökkäsi hyväksyvästi.
Siinä vaiheessa Sirius päätti toimia. Hän harppasi Remuksen luo ja tarttui tätä olkapäistä.
”Noniin, Romeo. Sinun juhlasi loppuivat tähän”, Sirius ilmoitti ja alkoi raahata Remusta kauemmas tytön katsoessa hämmästyneenä vierestä.
”Ei se ole Romeo vaan Remus...” Remus vastusteli. ”Enkö saa minä saa pitää hauskaa?”
Sirius istutti hänet nojatuoliin. ”Saat saat. Minä vain estän sinua tekemästä elämäsi suurinta virhettä”, hän mutisi ja istui Remuksen viereen. Remus antoi hänelle erittäin epäselvän vastauksen, mutta tyytyi kohtaloonsa ja jäi jököttämään paikoilleen. Hän sulki silmiään hetkeksi. Sirius istui hiljaa, Remusta katsellen. Aikoiko poika jo sammua?
Sirius oli arvannut oikein. Remuksen pää notkahti Siriuksen olkapäälle. Tämä virnisti. Olisi pitänyt arvata, ettei Remus kauhean pitkään jaksaisi touhuta.
Sirius sormeili hajamielisesti Remuksen kullanruskeita hiuksia ja kuvitteli, millaista olisi, kun poika seuraavana aamuna saisi tuntea tuliviskin jälkivaikutuksen päässään ja vatsassaan. Hän tunsi pientä ilkikurista vahingoniloa, mutta ei hän voisi olla ilkeä Remukselle, tämä kun oli niin säälittävä olento voidessaan huonosti. Yksikin surkea ilme ja Sirius oli täysin myyty. Hän teki kaiken, mitä hänen ystävänsä toivoikaan.

Yhtäkkiä Sirius tunsi kevyen painalluksen toisella olallaan. Remus oli siirtänyt kätensä hänen olkapäälleen. Siriuksen katsellessa ihmeissään Remus alkoi nostaa päätään hänen olaltaan ja nuuhkia ilmaa Siriuksen kasvojen edessä. Hän tuli yhä lähemmäs ja painoi lopulta huulensa Siriuksen poskea vasten.
Sirius hätkähti äkillistä kosketusta, mutta Remus painoi hänet tiukasti selkänojaa vasten. Niinkin hinteläksi hän oli itse asiassa yllättävän vahva.
Remus avasi silmänsä ja katsoi suoraan Siriukseen. Tämä nielaisi ja tunsi, kuinka noiden meripihkan väristen silmien humalainen katse nielaisi hänet kokonaan. Remus nuoli hajamielisesti huuliaan ja heilautti jalkansa Siriuksen yli, istuen hajareisin tämän syliin.
Sirius voihkaisi ja hänen kasvojaan alkoi kuumottaa. Mutta kun hän varovasti koetti siirtää Remusta pois, tämä kaivoi kyntensä syvälle uhrinsa olkapäähän ja painoi huulensa ystävänsä huulille.
Sirius tajusi olevansa ansassa. No, samapa tuo. Jos Remus ei suostunut luopumaan leikistä, hänen oli kaiketi leikittävä mukana. Eikä ihmissusi edes muistaisi koko tapausta jälkeenpäin, joten mitään vahinkoa tuskin tapahtuisi. Joten Sirius vastasi suudelmaan.
Remus painautui lähemmäs ja upotti toisen kätensä hänen hiuksiinsa. Enää Sirius ei tehnyt elettäkään vastustellakseen, vaan alkoi jopa nauttia tilanteesta. Remus näykki häntä kevyesti alahuulesta ja näpersi hänen hiuksiaan.
Lopulta Remus heilautti kätensä Siriuksen kaulan ympäri ja irrottautui suudelmasta. Hän käpertyi Siriuksen syliin ja painoi päänsä tämän rintakehälle. Muut ihmiset loivat heihin huvittuneita, inhoavia, kateellisia ja vaikka minkälaisia katseita, mutta Sirius ei piitannut niistä. Hän oli keskittänyt kaiken huomionsa Remukselle, joka nukkui hänen sylissään, kuin pikkulapsi.

Jonkin ajan kuluttua Sirius tuumasi, että hänen olisi parasta viedä Remus ylös nukkumaan, pois kaikesta hälinästä. Hän alkoi ravistella toista varovasti hereille, mutta tämä piti silmänsä itsepäisesti kiinni ja käpertyi yhä tiukempaan kerään.
”Remi, tule nyt. Et kai sinä halua, että minä joudun kantamaan sinut?” Sirius kysyi. Itse asiassa hän oli tarkoittanut sitä puolitosissaan, mutta ilmeisesti Remus halusi juuri sitä.
Sirius huokaisi alistuneesti ja kietoi kätensä tiukasti Remuksen vartalon ympärille, tosin Remus roikkui niin itsepäisesti hänen kaulassaan, että olisi pysynyt siinä varmasti ilman Siriuksen apuakin. Sitten hän nousi ylös (mikä oli helpommin sanottu, kuin tehty, sillä Remus oli kumminkin melkein hänen kokoisensa) ja lähti raahaamaan vahdittavaansa ylös makusaleihin.
Sirius laski Remuksen varovasti tämän sängylle ja kumartui ottamaan tämän kengät ja sukat pois. Sen jälkeen hän napitti pojan valkoisen paidan auki ja peitteli Remuksen varovasti. Hän kuunteli hetken pojan rauhallista tuhinaa ja kääntyi sitten ympäri lähteäkseen takaisin alakertaan. Silloin hän tunsi nykäyksen paitansa helmassa.
Remus oli tarrannut hänestä kiinni, eikä selvästikään ollut valmis irrottamaan.
”Päästä irti”, Sirius komensi. Mitään ei tapahtunut. Remus tuijotti häntä itsepäisesti ja nyki hänen paitaansa. Sirius toisti käskynsä ja sai tällä kertaa jopa vastauksen.
”Tule viereen”, Remus vaati.
”Remus, minä menen alas.”
”Ei, kun tulet viereen.”
Sirius puri huultaan. Hän ei halunnut ruveta riitelemään Remuksen kanssa ja hänellä saattaisi olla alhaalla yhtä tylsää, kuin ennekin. Tarjous kuulosti kieltämättä houkuttelevalta...
Sirius kääntyi takaisin Remukseen päin. Tämä teki hänelle tilaa ja Sirius käpertyi Remuksen viereen sängylle.
Remus hymyili iloisesti ja kietoi kätensä tämän vyötärön ympäri. Mahtavaa, Sirius ajatteli. Hän olisi lukittuna siihen koko yön. Vaikka ei se häntä tosiasiassa harmittanut. Remus oli lämmin ja turvallinen. Hänen hiuksensa kutittivat Siriuksen kasvoja.
Sirius haukotteli ja painoi silmänsä kiinni. Juuri ennen nukahtamistaan hän rukoili, että aamulla Remus tajuaisi oksentaa ensimmäisenä lattialle, eikä suoraan hänen päällensä.

- Stargazer

A/N: Eh, kommenttia?