Maailmalle kuolleita [Fic]

Characters: Sirius, Regulus
Genre: Angst
Rating: K 13
Warnings: Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa
Summary: Ensimmäiset kymmenen vuotta minä elin tyhjiössä.

A/N: Jotakin, mitä tuli mieleen Nightwishin Dead to the Worldia kuunnellessa.
(http://www.youtube.com/watch?v=Zw0AZQOaxeQ)
Lievästi sanottuna outo.


Ensimmäiset kymmenen vuotta minä elin tyhjiössä.
En nähnyt muuta maailmaa, kuin meidän suuren kartanomme ja sen, mitä sen ikkunoista saatoin katsoa. Meitä ei päästetty ulos, ei minua, ei Siriusta.
Me olimme vankina omassa talossamme, ja tyytyväisiä siihen, kun emme paremmasta tienneet.
Emme me tienneet, että muut lapset saivat leikkiä ulkona.
Emme sitä, että vanhemmat halasivat lapsiaan.
Me luulimme, että kaikki muutkin kuluttivat aikansa opiskeluun ja vanhemmat löivät lapsiaan. Siitä ei vain saanut puhua.

Mutta kun Sirius meni kouluun, kaikki muuttui. Hänelle avautui täysin uusi maailma, josta hän kertoi hämmästellen minulle.
Minä en osannut edes kuvitella sellaista määrää erilaisia ihmisiä, sellaista elämää.
Sirius kuvaili sitä onnea, kun viikonloppuisin saattoi nukkua juuri niin pitkään, kuin tahtoi. Tai sai tehdä, mitä huvitti.
Jos joskus vastasi väärin, ei kukaan suuttunut. Piti vain yrittää uudestaan.
Sirius oli oppinut, että virheitä sai tehdä, eikä niistä pitänyt rangaista.
Minun silmäni laajenivat hämmennyksestä ja kaipuusta tuohon ihmeelliseen maailmaan.

Minäkin tahdoin tavata samanikäisiä velhoja. Minä en tuntenut ainoatakaan ikäistäni, minulla ei ollut yhtäkään ystävää, jos Siriusta ei lasketa.

Lonely soul, Ocean soul

Minä pelkäsin pimeää. Minua pelotti olla öisin yksin.
Kun Sirius oli kotona, hän tuli usein minun viereeni. Me käperryimme lähekkäin, pidimme toisiamme käsistä kiinni, kunnes minä nukahdin. Silloin Sirius nousi ylös ja hiipi takaisin omaan huoneeseensa.
Mutta jos hän joskus erehtyi nukahtamaan minun viereeni, seuraukset olivat ikävät.
Koska isä ei pitänyt siitä, että me nukuimme vierekkäin.
Isä antoi vyöstä.

It’s not the monster under your bed, it is the man next door

Pojat eivät saa nukkua vierekkäin.
Se on väärin.

That makes you fear, makes you cry

“Se on valetta”, Sirius kertoi minulle. ”Ei se ole väärin. Remus sanoi minulle niin. Siinä ei ole mitään väärää.”
Hän oli hetken hiljaa. ”Arvaa, mitä Remus opetti minulle? Hän näytti, millaista on suudella.”

Sirius oli oppinut suutelemaan. Sirius osasi halata. Sirius oli löytänyt jonkun, joka rakasti häntä vapaaehtoisesti. Minä olin edelleen riippuvainen hänestä, hänen rakkaudestaan, hänen suojelustaan.
Ja se oli väärin.

Unloved, unscarred

Meidän isä poltti tupakkaa. Hän imi savua sisäänsä ja sanoi, että se tuntui hyvältä. Mutta me emme saaneet koettaa. Emme edes koskea.
Mutta minä koskin. Isä oli jättänyt savukkeensa pöydälle ja minä en voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin yhden. Valkoinen putkilo, täynnä hengenvaarallista myrkkyä, niin oli minulle sanottu.
Kiikutin aarteeni Siriukselle. Olisin luullut, että hän ilahtuu.
Vielä mitä.

”Vie se takaisin!” Sirius sihisi vihaisesti. ”Etkö tajua, se on vaarallista koskea isän tavaroihin!”
Minä olin pettynyt.

Ja niin oli isäkin. Hän sai minut kiinni, kun olin palauttamassa savuketta oikealle paikalleen.
Hän huusi minulle, hän löi minua poskelle. Silloin Sirius astui väliimme.

”Sinä et saa tehdä näin”, hän sanoi hitaalla, vakaalla äänellä. Minua alkoi pelottaa. Isän silmät tummuivat melkein mustiksi. Hän alkoi todella suuttua.
Mutta Sirius piti päänsä.
”James sanoi niin. Hän sanoi... ettei lapsia saa satuttaa. Lapsia pitää halata, ei lyödä”, Sirius jatkoi hiljaa, vaikka häntä pelotti. Minä tunsin suurta kunnioitusta isoveljeäni kohtaan.

Isä raivostui. Hän tarrasi Siriusta hiuksista ja heilautti tämän kovakouraisesti toiselle puolelle huonetta.
Minä huusin. Minä en halunnut, että tässä kävisi näin. Sirius oli ongelmissa ja se oli minun syytäni.
Isä ei kuitenkaan välittänyt siitä, kuka oli syyllinen. Hän asteli suoraan Siriuksen luo ja käski tätä ottamaan paitansa pois.

Ja kun isä antoi ensimmäisen iskunsa, minä suljin silmäni ja painoin kädet korvilleni. Lukitsin itseni täysin muulta maailmalta ja sen tapahtumilta. En voinut katsoa. En halunnut nähdä, halunnut hyväksyä.

Who gave his love not for the world, but for me...
Innocence reborn once more.

Kun se loppui, minä polvistuin Siriuksen viereen. Hänen selkänsä oli kokonaan punainen, siellä täällä oli soljen jättämiä ruhjeita, verta. Minun teki pahaa.

”Sirius, Sirius”, minä kutsuin häntä hiljaa. Sirius nousi varovasti ylös lattialta. Kasvoiltaan hän oli kalpea, väkinäisessä hymyssä paistoi tuska.
Minä purskahdin itkuun, vaikken olisi saanut.

”Miksi?” kysyin. ”Miksi tämä tapahtuu meille? Miksei meillä ole sellaista maailmaa, jossa muut elävät? Miksi?”
Sirius katseli minua onnettomana, osaamatta vastata.
”Miksei kukaan tule ja pelasta meitä, Sirius?”

Hän kietoi kätensä ympärilleni, keinuttaen minua hiljaa. Minä nyyhkytin, painoin kasvoni hänen paljaalle olkapäälleen.
”Kukaan ei kuule meitä, Regs”, Sirius kuiskasi, äänestä kuulsi avuttomuus.
”Eivät he voi auttaa, ei kukaan voi.”
Rauhoittava käsi hiuksissani. Sirius tuoksui turvalliselta.

”Tämä on meidän maailmamme, ei heidän. Me olemme täysin näkymättömiä. Muulle maailmalle me olemme kuolleita.”

Heaven queen, carry me
Away from all pain
All the same, take me away
We're Dead to the World

- Stargazer