Kuolleita Puutarhoja [Originaali]

Genre: Angst
Rating: Sallittu. Kai?
Summary: Nightwishin biisin Dead Gardens (http://www.youtube.com/watch?v=01nV3ny1ZGI) innoittama teksti luomisen tuskasta. Lyriicat tekstin lopussa ^^

A/N: Siinä olikin tärkeimmät :D

Minä niin inhoan tätä kaikkea. Inhoan istua neljän seinän sisällä, lukittuna yksin tämän klaustrofobisen tunteen kanssa. Suljettuna muulta maailmalta ja kaikelta ilolta, joka sinisen taivaan alla vallitsee. Jätettynä yksin papereideni keskelle, joille ei enää muodostu sanoja, ei ainoatakaan lausetta.
Pääni on tyhjä. Tunteet ja kuvat vilisevät silmien ohi, maalaavat tarinaa verkkokalvoille. Jostakin syystä käteni ei toimi. En enää osaa piirtää kuvia sanoiksi. Hauras maailmani on hajoamaisillaan. Rypistän taas uuden paperin ja paiskaan sen huoneen kauimmaiseen nurkkaan.

Ennen kirjoitin paperini puhki, kunnes en enää jaksanut, vaan nukahdin kynä kädessä. Luovuuteni imi minun kaikki voimani, väsytti minut näännyksiin, vaan silti jatkoin. Mustekynän vedot olivat minun taidettani ja sotkeentuivat yksinäisiin kyyneliin. Vaan eivät enää. Sivut pysyvät autioina ja muste kuivuu purkkiinsa.

Tämä kaikki ahdistaa minua. Minun on pakko jatkaa. Kirjoitus, asia jolle elän. Elämäntyöni, rakkauteni ja ainoa ystäväni. Kaikki, mitä minulla on.
Vaan minä tunnen, kuinka kaikki katoaa ympäriltäni. Lasimaailmani särkyy tummaan veteen, jonka aallot ovat jo kauan nuolleet sen särkyväisiä seiniä. Keijukaiset ja enkelit lentävät pois ja orkideat kuolevat. Ja minä istun sen kaiken keskellä, yrittäen edelleen epätoivoisesti tuoda maailmaani takaisin, koota turvapaikkaani uudestaan.

Pyörittelen edelleen kynää käsissäni. Ehkä pitäisi antaa olla? Unohtaa kirjoittaminen vähäksi aikaa. Ei kukaan minua kumminkaan velvoita, eihän kukaan edes tiedä, mitä minä luuhaan kotini pimeissä nurkissa. Ehkä minun pitäisi mennä ulos hetkeksi?
Mutta ulkona ollessani palaisin ajatuksissani yhä niihin kuolleisiin puutarhoihin, mielikuvituksen alati ehtyviin lähteisiin. Pakottaisin sanoja esiin, kunnes lyyhistyisin itkien asfaltille ja kiroaisin maailmaa. Etsisin olematonta keijupolkuani.

Missä olette, kaukaisten maiden prinsessat? Minne katositte, puhuvat eläimeni? Kentaurit, enkelit, haltijat, tulkaa esiin ja viekää minut mukananne!

Ahdistus sisälläni kasvaa, kun tuijotan valkeaa paperia. Ei sen kuuluisi olla niin puhdas. Kuulen kiljuntaa. Painan käsiä korvilleni, yritän karkottaa sen pois, mutta se soi ja soi, oman pääni sisällä, purkautuu omasta suustani. Minä huudan ja kiljun, kyyneleet valuvat poskia ja kynteni repivät kasvojen herkkää ihoa rikki.

Olen eksynyt. Eksyin omaan maailmaani, suunnattomaan helvettiin. Seinät tulevat lähemmäksi ja paperivuoret kaatuvat päälle. Hukun musteeseen.

Ja kerran niin kukkiva puutarha, täysin ruusujen ja orkideojen vallassa kaikessa kauneudessaan, on enää musta kasa mädännyttä kasvistoa. Jos minulla ei ole enää mitään, mistä kirjoittaa, jos sanat eivät enää muodostu, minäkin mätänen sinne. Kuolen, kuihdun hitaasti pois, kuin nuo kukkaset minun kuolleessa puutarhassani.

- Stargazer

The story behind the painting
I drew is already told
No more tearstains on the pages of my diary
Tired but unable to give up since I`m
Responsible for the lives I saved

The play is done
The curtain`s down

All the tales are told
All the orchids gone
Lost in my own world
Now I care for dead gardens

My song is little worth anymore
Time to lay this weary pen aside

The play is done
The curtain`s down

" Where are the wolves, the underwater moon
The elvenpath, the haven of youth
Lagoons of the starlit sea

Have I felt enough for one man`s deed?
Or is it time to challenge the Ancient of Days
And let the virgin conceive"

All the tales are told
All the orchids gone
All the tales are told
All the orchids gone
Lost in my own world
Now I care for dead gardens