Author: Stargazer
Genre: Angst
Raiting: K 11 (PG/K+)
A/N: Niin, jossain vaiheessa tämäkin oli kirjoitettava. Itselleni tuli tästä aika masentunut olo.
Inspistä sain Stagen kappaleesta Live happy, live anorexia.
Tämä on osa FanFic100, sanalle ruoka, sekä 3 kertaa kun... haastetta (Kolme ateriaa, joita Sirius ei syönyt) Ensimmäinen kertoja on Regulus, toinen Andromeda ja kolmas Remus.
1. Aamupala
Me istuimme siinä vastakkain. Pöydän yli tuijottelin Siriusta, joka leikki ruuallaan.
Leikki sillä kyllä, muttei koskaan syönyt.
Minä haukkasin leipääni uudestaan, mutten irrottanut katsettani isoveljestä. Kauanko hän aikoi jatkaa tätä pelleilyä? Kauanko minun täytyisi tuijottaa kalpeita hymyttömiä kasvoja, ja poskipäitä, jotka näkyivät päivä päivältä yhä selkeämmin.
Minua suututti. Miksi minun veljeni oli oltava sellainen ääliö?
Äiti nosti kasvonsa omasta lautasestaan ja katsoi paheksuvasti Siriusta. ”Aiotko sinä syödä sitä leipää? Vai joutuiko Oljo turhaan antamaan sen sinulle?” hän kysyi terävästi.
Sirius pudisti nopeasti päätään ja laski kädet pöydältä syliinsä. Äiti naksautti kieltään.
”Mene sitten huoneeseesi. Jos ei ruoka kelpaa, niin saat olla syömättä.”
Minun teki mieli huomauttaa, että se tuskin Siriusta haittasi, mutta pidin suuni kiinni. Antoi äidin hoitaa rangaistukset omalla tavallaan.
Sirius nousi pöydästä ja käveli ulos ruokasalista. Tuijotin hänen paikalleen jääneitä astioita, mukia, jossa höyrysi lämmin tee ja paahtoleipää lautasella. Tuntui kuin joku olisi pitänyt kurkustani kiinni. Miksi Sirius teki tämän minulle? Eikö se idiootti tajunnut, kuinka paljon minua satutti katsoa, kuinka Oljo korjasi koskemattoman ruuan pöydältä päivä toisensa jälkeen.
2. Päivällinen
Minä koetin saada Doraa istumaan aloillaan ja syöttää hänelle puuroa, vaikka tiesin yritykseni olevan tuhoon tuomittu. Yhtä hyvin olisin voinut yrittää saada serkkuni nielemään edessään olevan kanan ja riisin. Toivottomia tapauksia molemmat.
Mutta minä yritin silti.
”Noniin Dora, nyt suu auki. Sinä pidät tästä kyllä, kunhan maistat... Sirius, onko kaikki hyvin? Mikset sinä syö mitään?”
Sirius hymyili hiukan ja sanoi huolettomasti; ”Enpä tiedä onko kokkaustaitoihisi luottamista, Andy..”
Minä pakottauduin naurahtamaan. ”Ei kun ihan oikeasti, Sirius. Oletko ihan terve? Sinähän olet aina pitänyt kanasta, ainakin nuorempana tykkäsit.”
Sirius katsoi keittiön ikkunasta ulos ja sanoi sitten hitaasti; ”Ei minulla ole oikein nälkä nyt... Väsyttää vähän. Taidan mennä ylös.”
Sitten hän nousi. Minä halusin estää häntä, mutta en uskaltanut. Pelkäsin omaa serkkuani ja hänen luurankomaista olemustaan.
”Dora, ole nyt kiltti ja avaa suusi”, mutisin Siriuksen mentyä.
”Eikä”, Nymphadora antoi vastaukseksi varmaankin ainoan osaamansa sanan.
Laskin lusikan pöydälle ja painoin pääni käsiin.
Mitä ihmettä minä hänen kanssaan tekisin?
3. Kurpitsajuhla
Minä kauhaisin kulhoni pohjalta viimeisetkin tipat vaniljajäätelöä ja ujutin lusikan suuhuni. Kuuntelin Jamesin loppumatonta naurua ja puhetta. Sitten käänsin päätäni vasemmalle, Siriukseen päin. Vatsaani kouraisi ja tunsin silmitöntä vihaa. Oliko James tosiaan niin hemmetin sokea, ettei huomannut mitään?
”Sirius, sinä et syö”, minä kuiskasin. Sirius käänsi harmaat silmänsä minuun päin. Niistä paistoi väsymys. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten. Minä tartuin hänen käteensä pöydän alla. Silitin hänen sormiaan ja tikunohutta rannetta. ”Olet laihtunut...” jatkoin hiljaisella äänellä.
”Ihan liikaa.”
Sirius vetäisi kätensä pois. En sanonut mitään, mutta tunsin kyynelten kohoavan silmiini. ”Sinä et saa tehdä tätä itsellesi”, pyysin anoen. Siriuksen katse muuttui kylmäksi.
”Ole hiljaa, kun et mitään ymmärrä”, hän sähähti vihaisesti. Sitten hän poistui Suuresta Salista. Juhla ei ollut lähelläkään loppua.
James kääntyi minuun päin. ”Mikä hänelle tuli?” hän kysyi ja kohotti kolmiaan. Menetin malttini täysin.
”Helvetin idiootti, ystäväsi tekee hidasta itsemurhaa ja sinä et edes välitä!”
Ääneni oli itkuinen. Painoin pääni ja annoin kyynelten virrata vapaasti.
Kun tulin makuusaliin, hän makasi sängyllä. Unessa, ainakin hän näytti siltä. Minä hiivin lähemmäs. Istuin sängyn reunalle, silitin hänen ohuita hiuksiaan ja kalpeaa vartaloaan. Tunnustelin kylkiä ja lapaluita, jotka muistuttivat aivan siiventynkiä.
”Hemmetti Anturajalka, kuinka saan sinut ymmärtämään, että olet minulle tärkeintä koko maailmassa?” kysyin lähinnä itseltäni.
”Sinä et saa kuolla.”
-Stargazer
A/N: Kommentteja, jos kukaan tätä lukee?
Live Happy, Live Anorexia
Listen to the insects
Prey on the enemy
For when you hunt the loved
You hunt yourself
When the feast is over
You're lying down to feel
You're crazy and so sore
I feel like now to stop
I felt like this once before
Listen to the insects
Prey on the enemy
For when you hunt the loved
You hunt yourself
When the feast is over
The pain begins and holds
Until you have
No more stomach to digest
So live happy, live with anorexia
lauantai 26. huhtikuuta 2008
maanantai 21. huhtikuuta 2008
It's The Fear [Fic]
Characters: Sirius & Orion Black
Genre: Lievä angst, drama kaiketi
Raiting: S (K/G)
Summary: Pelkojaan ei saa tunnustaa. Mutta kun Sirius pelkää pimeää.
A/N: Kummitellut mielessäni viime viikonlopusta lähtien, ja raapustin tämän matikantunnilla. Työnimenä toimi ”Kyllä, isä”, mutta vaihdoin sen tähän.
Kop kop.
”Sisään”, Orion mutisi. Ovi avautui ja pienen lapsen ääni kuiskasi; ”Isä?”
Orion kääntyi. Ovella seisoi hänen viisivuotias poikansa. Hänellä oli yllään syvänsininen yöpuku ja sylissään hän puristi mustaa lelukoiraa. Orion laski kynänsä. ”Sirius”, hän aloitti. ”Kello on jo yhdeksän. Sinun kuuluisi olla nukkumassa.”
Sirius astui yhden epävarman askeleen lähemmäs isäänsä. ”Minä tiedän, isä... Mutta luulen... että siellä on mörkö...”
Orion tuhahti. ”Sirius, tässä talossa ei mörköjä ole. Sinä menet takaisin huoneeseesi, ja pysyt siellä.”
”Mutta siellä on pimeää..” Siriuksen ääni oli anova. Orion nousi seisomaan ja katsoi vanhinta poikaansa. ”Sanotko sinä vastaan omalle isällesi? Etkö osoita kunnioitusta?” hän kysyi varoittavasti. Sirius painoi päänsä, ja puhui varpailleen; ”Mutta minua pelottaa.”
Slap. Orion löi poikaansa kasvoille. Ei varsinaisesti kovaa, mutta tarpeeksi voimakkaasti saadakseen Siriuksen vingahtamaan. Sitten hän otti tätä olkapäistä ja pakotti katsomaan itseään silmiin. ”Älä ikinä sano niin”, hän sihisi. ”Sinä olet Black ja Blackit eivät osoita heikkoutta. Ymmärsitkö?” Sirius pysyi hiljaa. Orion tiukensi otettaan ja kysyi uudestaan; ”Ymmärsitkö?” Sirius nyökkäsi.
”Kyllä isä.”
- Stargazer
A/N: Lyhyt... .) FF100, ”Pelko”
Genre: Lievä angst, drama kaiketi
Raiting: S (K/G)
Summary: Pelkojaan ei saa tunnustaa. Mutta kun Sirius pelkää pimeää.
A/N: Kummitellut mielessäni viime viikonlopusta lähtien, ja raapustin tämän matikantunnilla. Työnimenä toimi ”Kyllä, isä”, mutta vaihdoin sen tähän.
Kop kop.
”Sisään”, Orion mutisi. Ovi avautui ja pienen lapsen ääni kuiskasi; ”Isä?”
Orion kääntyi. Ovella seisoi hänen viisivuotias poikansa. Hänellä oli yllään syvänsininen yöpuku ja sylissään hän puristi mustaa lelukoiraa. Orion laski kynänsä. ”Sirius”, hän aloitti. ”Kello on jo yhdeksän. Sinun kuuluisi olla nukkumassa.”
Sirius astui yhden epävarman askeleen lähemmäs isäänsä. ”Minä tiedän, isä... Mutta luulen... että siellä on mörkö...”
Orion tuhahti. ”Sirius, tässä talossa ei mörköjä ole. Sinä menet takaisin huoneeseesi, ja pysyt siellä.”
”Mutta siellä on pimeää..” Siriuksen ääni oli anova. Orion nousi seisomaan ja katsoi vanhinta poikaansa. ”Sanotko sinä vastaan omalle isällesi? Etkö osoita kunnioitusta?” hän kysyi varoittavasti. Sirius painoi päänsä, ja puhui varpailleen; ”Mutta minua pelottaa.”
Slap. Orion löi poikaansa kasvoille. Ei varsinaisesti kovaa, mutta tarpeeksi voimakkaasti saadakseen Siriuksen vingahtamaan. Sitten hän otti tätä olkapäistä ja pakotti katsomaan itseään silmiin. ”Älä ikinä sano niin”, hän sihisi. ”Sinä olet Black ja Blackit eivät osoita heikkoutta. Ymmärsitkö?” Sirius pysyi hiljaa. Orion tiukensi otettaan ja kysyi uudestaan; ”Ymmärsitkö?” Sirius nyökkäsi.
”Kyllä isä.”
- Stargazer
A/N: Lyhyt... .) FF100, ”Pelko”
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
I support Grammar.
I do Believe in Grammar
I do.
I do.
I do
I do
Good Grammar makes better Writer!
Hyvä Kielioppi tekee paremman Kirjoittajan!
I do.
I do.
I do
I do
Good Grammar makes better Writer!
Hyvä Kielioppi tekee paremman Kirjoittajan!
Reunalla
Olen elänyt siellä koko ikäni. Kahden maailman välissä, epävakaasti keikkuen. Yksikin harha-askel merkitsee tippumista yli rajan, eikä siitä seuraisi mitään hyvää.
Oman mieleni reunalla, yritän epätoivoisesti vapautua kahleista, jotka minulle langetettiin, kun olin aivan pieni. Täällä vain vahvoilla on oikeus elää, heikot ovat vedetty alas jo kauan sitten.
Minä juoksen läpi lumisten katujen. Valkoiset lumikukkaset putoavat kaikkialle ympärilleni. Tiedän, että kello on paljon, liian paljon. Minun ei kuuluisi enää olla täällä. Kuu on kavunnut taivaalle ja se on ainoa valoni, ellei sitten katulamppuja lasketa. Juoksen, kunnes saavun metsän reunalle ja vanhalle puusillalle. Seison siellä, tuijotan alapuolella hiljalleen virtaavaa jokea, joka ei jäädy talvisinkaan.
Kännykkä värisee taskussani. Minä tiedän, se on äiti. Missä sinä olet, sinun olisi kuulunut olla kotona jo kaksi tuntia sitten! Tule heti, tai lähetän poliisit perääsi!
Ha, sen kuin näkisin. Et sinä kumminkaan uskalla. Menetit yhteyden minuun niin kauan sitten.
Lumi painaa kuusien oksia maahan asti. Nojailen sillan kaidetta vasten ja hymyilen. Vedän kännykän taskustani ja paiskaan sen tummaan virtaan.
Hyvästi kahleet, en jaksa kantaa teitä enää.
Minä tiedän mihin olen menossa. Lumi narskuu määrätietoisten askeleiden alla, kun lähestyn kaupungin rajaa. Ketään ei näy missään, ei ketään kiinnosta olla tällaisessa kauniissa talvi-illassa ulkona. He ovat lukkiutuneet mukaviin pikku taloihinsa televisioiden ääreen. Minä opin inhoamaan sitä elämää, sitä helppoutta ja yksinkertaisuutta.
Auto ajaa ohitseni.
Saavun pysäkille, josta viimeiset bussit lähtevät. Ne ajavat toiseen kaupunkiin, ne ajavat Reunalle.
Minä olen aina halunnut elää reunalla. Koska se on vapautta ja vapaus on kauneutta.
Kauneus on toivoa ja toivo on viimeinen asia, joka tässä maailmassa pitää säilyttää, jos haluaa selvitä selväjärkisenä tästä elämästä.
Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on vain aikaa
-Stargazer
A/N: Eilen illalla puoli kahdentoista aikaan kirjoitin.
Lyrics by: Apulanta.
Ihan OK teksti.. Vähän onnillisempaa välillä. Niin, ja helsingin keskustasta lähtee busseja paikkaan nimeltä Reuna.
Pitäisi kai käydä.
Oman mieleni reunalla, yritän epätoivoisesti vapautua kahleista, jotka minulle langetettiin, kun olin aivan pieni. Täällä vain vahvoilla on oikeus elää, heikot ovat vedetty alas jo kauan sitten.
Minä juoksen läpi lumisten katujen. Valkoiset lumikukkaset putoavat kaikkialle ympärilleni. Tiedän, että kello on paljon, liian paljon. Minun ei kuuluisi enää olla täällä. Kuu on kavunnut taivaalle ja se on ainoa valoni, ellei sitten katulamppuja lasketa. Juoksen, kunnes saavun metsän reunalle ja vanhalle puusillalle. Seison siellä, tuijotan alapuolella hiljalleen virtaavaa jokea, joka ei jäädy talvisinkaan.
Kännykkä värisee taskussani. Minä tiedän, se on äiti. Missä sinä olet, sinun olisi kuulunut olla kotona jo kaksi tuntia sitten! Tule heti, tai lähetän poliisit perääsi!
Ha, sen kuin näkisin. Et sinä kumminkaan uskalla. Menetit yhteyden minuun niin kauan sitten.
Lumi painaa kuusien oksia maahan asti. Nojailen sillan kaidetta vasten ja hymyilen. Vedän kännykän taskustani ja paiskaan sen tummaan virtaan.
Hyvästi kahleet, en jaksa kantaa teitä enää.
Minä tiedän mihin olen menossa. Lumi narskuu määrätietoisten askeleiden alla, kun lähestyn kaupungin rajaa. Ketään ei näy missään, ei ketään kiinnosta olla tällaisessa kauniissa talvi-illassa ulkona. He ovat lukkiutuneet mukaviin pikku taloihinsa televisioiden ääreen. Minä opin inhoamaan sitä elämää, sitä helppoutta ja yksinkertaisuutta.
Auto ajaa ohitseni.
Saavun pysäkille, josta viimeiset bussit lähtevät. Ne ajavat toiseen kaupunkiin, ne ajavat Reunalle.
Minä olen aina halunnut elää reunalla. Koska se on vapautta ja vapaus on kauneutta.
Kauneus on toivoa ja toivo on viimeinen asia, joka tässä maailmassa pitää säilyttää, jos haluaa selvitä selväjärkisenä tästä elämästä.
Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on vain aikaa
-Stargazer
A/N: Eilen illalla puoli kahdentoista aikaan kirjoitin.
Lyrics by: Apulanta.
Ihan OK teksti.. Vähän onnillisempaa välillä. Niin, ja helsingin keskustasta lähtee busseja paikkaan nimeltä Reuna.
Pitäisi kai käydä.
Vuosisadan Lapsi etsii Viattomuutta [Tajunnanvirtaa]
Siunaus (Bless the Child)
Kun minä synnyin, oli vain tyhjyyttä. Minä olin yksin, syntyneenä ei mistään. Minun oli etsittävä oma tieni. Ja unelmista syntyi elämäni, unelmista synnyit sinä.
Näin alkaa tarina kohti hirviön kauneutta.
Ja nyt kaikki värit ovat kaikonneet. Nauru ei enää purkaudu huuliltani, niin kuin se kerran teki. Miksei minua osata rakastaa?
Minä haluan jälleen tuntea. Voiko joku palauttaa minut menneisiin?
Siunaa minut uudestaan.
Vaikka olen kokenut tyhjyyden, täydellistä yksinäisyyttä en ole tuntenut.
Ennen tätä iltaa.
Vääriä polkuja minä kuljen.
Minä rakastin ja menetin kaiken rakastamani, koska se oli väärin.
Kaipaan kotiani, mutta koti ei ole missään.
Vapauttakaa minut ihmiskunnan kahleista ja kertokaa tarinaa kaikelle, jotta he osaisivat saavuttaa Viattomuuden, ennen kuin on liian myöhäistä.
Toivo (End of all Hope)
Loppu on alku. Feenikslintu nousee tuhkasta. Toivo on viimeinen asia, joka pitäisi säilyttää, sillä muuten kaikki on mennyttä.
Enkelit tippuvat taivaalta kun tuskan kahleet ovat liian raskaita kantaa. Minä soitan kaunista lauluani ja toivon, että joku taivaassa kuulee sen.
Minulla ei ole anteeksiannettavaa.
Kukaan ei rukoile kuolinvuoteellani.
Aika päättyy.
Loppu on hiljaisuutta.
Kynttilä syttyy uudestaan.
Ihmissydän palaa hiljalleen loppuun, itkien, hiipuen.
Lapsuus ja luottamus ovat mennyttä.
Viattomuutta ei ole.
Kuollut (Dead to the World)
Pudonneita täytyy lohduttaa.
Yksinäiset sielut jäävät maan päälle, toivottomina etsimään tietä rauhaan.
Sänkysi alla ei asu hirviöitä, mutta ne ovat piilossa ovesi takana. Vuodatat kyyneliä lapselle, jota tuskin koskaan tunsit.
Syntisyys on sinun tiesi Viattomuuteen, mutta sinä epäonnistuit jälleen kerran.
Näkymä vaihtuu kuolleesta elävään ja takaisin. Ja kun minä kuolen, palaan luoksesi.
Vuosisadan Lapsi uhraa henkensä Viattomuudelle, jota ei ole enää.
Vuosisadan Lapsi on kuollut.
Unelma (Ever Dream)
Paranna haavani. Kirkasta taivaani.
Rakkauteni sinuun on liian syvällä. Vien sinut tuuliajolle yksinäisenä yönä. Unelmoiden maailman loppuun saakka, saavutamme taivaat.
Sinä olet haaveideni edellytys, niiden lähde. Ilman sinua minulla ei ole unelmia. Olet unelmani.
Antaudu kosketukselleni.
Olen eksynyt.
Kauneus virtaa päälleni ja yö on täynnä valkoista fantasiaa.
Haaveiden läpi Viattomuuteen.
Tähdistä ikuisuuksiin.
Unelmista ajattomuuteen.
Repiminen (Slaying the Dreamer)
Lautta ahneuden meressä. Kuollut uhraus.
Sinä et arvostanut kirjoitustani. Sinä et arvosta minua.
Etkö näe, että se on minulle kaikki kaikessa?
Joutsenlaulu kuvittaa tuskaani. Olen valmiina kohtaamaan sinut.
Syytä minua, itsehän sinä olet Viaton. Minä olen vain idiootti, joka ei koskaan osannut elää siellä, missä piti.
Niitän tietä Helvettiin, kun se on melkein kasvanut umpeen.
Voit murhata minut, repiä, jos sinulla on sydäntä siihen. Mutta sinulla oli jo sydäntä tuhota toiveeni, kirjoitukseni ja musiikkini, kai sinä voit vielä viedä sielunikin.
Minä todella vihaan teitä kaikkia.
Ikuisuus (Forever Yours)
Murtunut lasisydän ja suljetut silmät. Yksinäinen elämä vierii ohitseni.
Viattomuus katoaa.
Menetän kontrollin ja minussa ei ole mitään. Ei sydäntä tai silmiä.
Vain ikuisuus.
Sielu (Ocean Soul)
Painajaista on yksi yö jäljellä. Kukaan ei koskaan itkenyt minun vuokseni, ei ainakaan oikeita kyyneliä.
Sieluani kalvaa pelko ja pimeys.
Pimeys vie Viattomuuden.
Yksinäiset tunnit ovat pitkiä ja meri on niin kaukana. Valkoinen mekkoni on repaleinen ja tunteeni haalistuvat.
Kun meri kastaa jalkani, minä kuuntelen enkelten kuiskauksia.
Kauneuden vuoksi täytyy kärsin.
Minä olen kärsinyt paljon, koska halusin olla kaunis.
Minä halusin sielun, ja pitkän valkoisen mekon.
Kaikki huuhtoutuu kuin rantahiekka mereen.
Tunne (Feel for You)
Viulut soittavat. Seinät lähestyvät.
Osasin rakastaa ensimmäistä kertaa elämässäni.
Haistan taivaan.
Olen lunta huulillasi, henkäys hiuksissasi.
Paholaisen narut kietovat meidät yhteen. Syötän käärmettä, myrkytän sinunkin mielesi ja elän sitten muistojesi läpi.
Tahdoton nukke, unelmasi ovat pian minun!
Tunteeni ovat sinulle.
Viattomuuteni on sinun.
Tämä kaikki on sinun.
Kunhan vain lopetat ajattelun, ja antaudut kohtalolle.
Tunteelle.
Aave (Phantom of the Opera)
Kuiskauksia unessa, näkyjä unelmissa.
Olenko hereillä?
Minä näen aaveita.
Laulan heidän kanssaan, he kutsuvat minut duettoon ja alistavat minut valtaansa.
Se on kaikki minun mielessäni.
Kuolleet kasvot naamion takana.
Minun ääneni ja sinun henkesi ovat yhtä ja ne elävät.
Onko aave täällä?
Olen laulun Viaton enkeli, ja pelkään.
Laula musiikin enkeli!
Aave on täällä.
Kauneus (Beauty of the Beast)
Kadotettu (Long lost love)
Matkamme alkaa olla lopuillaan. Kuolleet lehdet tippuvat puista ja menneet äänet laulavat. Lasti lisääntyy hennoille harteilleni, kun tuijotan synkkää vettä.
Matkan pituus sumentaa muistojani.
Kaikki kadonnut on täällä.
Pelkään, etten koskaan löydä ketään.
Suurin kipuni on läsnä ja niin on pimeys.
Kauan kadotettua rakkautta on vaikea löytää.
Yö (One more night to live)
On aika luisua uneen ja jättää tama maailma hetkeksi taakse.
Huominen on ajaton.
Lapsi kasvaa näyttämään äidiltään. Hän on isän ylpeys.
Kaikki, mitä ikinä halusin, oli tuntea taas sade sinun kanssasi.
Minun sieluni putoaa palasiksi ja kotini on niin kaukana.
Vai onko?
Sinä kerroit tarinoita susista ja mustista ruusuista.
Etsit hirviön kauneutta.
Minä kirjoitan lauluja, jonka jokainen lause on vain toive ikuisuudelle.
Anna minun elää tämä yö.
Syntinen raiskaa tuhat pyhimystä ja elämä on hulluutta.
Hirviö haluaa tarjota minulle teetä.
Kristallikello (Christalbell)
Anna minulle anteeksi, että epäonnistuin.
Viattomuus on kuollut.
Minun runoni eivät koskaan valmistu.
End of Innocence.
-Stargazer
A/N: Kirjoitettu välillä 12 -1 (Yöllä). Kuuntelin siis Nightwishin albumia Century Child, jokaisen kappaleen kerran ja sinä aikana kirjoitin aina tekstiä, mitä nyt lyriicoista mieleen tuli. Kuten huomaatte, joka pätkässä toistuu Viattomuus, sillä Viattomuuden menettäminen on myös Century Childin keskeinen teema.
Älkää yrittäkö löytää juonta tai ideaa, koska sellaisia tuskin on. Mutta jos joku löytää, ilmoittakaa minullekkin.
Tämä siis kuvaa minkä tasoista ja tyylistä tekstiä syntyy sen jälkeen, kun olen viettänyt päivän koneella katsoen Sirius/Remus FanArttia, kuunnellut musiikkia, kiistellyt vanhempien kanssa, ja sitten alan kuunnella NWtä keskiyön aikaan. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että oli täysikuu.
Kun minä synnyin, oli vain tyhjyyttä. Minä olin yksin, syntyneenä ei mistään. Minun oli etsittävä oma tieni. Ja unelmista syntyi elämäni, unelmista synnyit sinä.
Näin alkaa tarina kohti hirviön kauneutta.
Ja nyt kaikki värit ovat kaikonneet. Nauru ei enää purkaudu huuliltani, niin kuin se kerran teki. Miksei minua osata rakastaa?
Minä haluan jälleen tuntea. Voiko joku palauttaa minut menneisiin?
Siunaa minut uudestaan.
Vaikka olen kokenut tyhjyyden, täydellistä yksinäisyyttä en ole tuntenut.
Ennen tätä iltaa.
Vääriä polkuja minä kuljen.
Minä rakastin ja menetin kaiken rakastamani, koska se oli väärin.
Kaipaan kotiani, mutta koti ei ole missään.
Vapauttakaa minut ihmiskunnan kahleista ja kertokaa tarinaa kaikelle, jotta he osaisivat saavuttaa Viattomuuden, ennen kuin on liian myöhäistä.
Toivo (End of all Hope)
Loppu on alku. Feenikslintu nousee tuhkasta. Toivo on viimeinen asia, joka pitäisi säilyttää, sillä muuten kaikki on mennyttä.
Enkelit tippuvat taivaalta kun tuskan kahleet ovat liian raskaita kantaa. Minä soitan kaunista lauluani ja toivon, että joku taivaassa kuulee sen.
Minulla ei ole anteeksiannettavaa.
Kukaan ei rukoile kuolinvuoteellani.
Aika päättyy.
Loppu on hiljaisuutta.
Kynttilä syttyy uudestaan.
Ihmissydän palaa hiljalleen loppuun, itkien, hiipuen.
Lapsuus ja luottamus ovat mennyttä.
Viattomuutta ei ole.
Kuollut (Dead to the World)
Pudonneita täytyy lohduttaa.
Yksinäiset sielut jäävät maan päälle, toivottomina etsimään tietä rauhaan.
Sänkysi alla ei asu hirviöitä, mutta ne ovat piilossa ovesi takana. Vuodatat kyyneliä lapselle, jota tuskin koskaan tunsit.
Syntisyys on sinun tiesi Viattomuuteen, mutta sinä epäonnistuit jälleen kerran.
Näkymä vaihtuu kuolleesta elävään ja takaisin. Ja kun minä kuolen, palaan luoksesi.
Vuosisadan Lapsi uhraa henkensä Viattomuudelle, jota ei ole enää.
Vuosisadan Lapsi on kuollut.
Unelma (Ever Dream)
Paranna haavani. Kirkasta taivaani.
Rakkauteni sinuun on liian syvällä. Vien sinut tuuliajolle yksinäisenä yönä. Unelmoiden maailman loppuun saakka, saavutamme taivaat.
Sinä olet haaveideni edellytys, niiden lähde. Ilman sinua minulla ei ole unelmia. Olet unelmani.
Antaudu kosketukselleni.
Olen eksynyt.
Kauneus virtaa päälleni ja yö on täynnä valkoista fantasiaa.
Haaveiden läpi Viattomuuteen.
Tähdistä ikuisuuksiin.
Unelmista ajattomuuteen.
Repiminen (Slaying the Dreamer)
Lautta ahneuden meressä. Kuollut uhraus.
Sinä et arvostanut kirjoitustani. Sinä et arvosta minua.
Etkö näe, että se on minulle kaikki kaikessa?
Joutsenlaulu kuvittaa tuskaani. Olen valmiina kohtaamaan sinut.
Syytä minua, itsehän sinä olet Viaton. Minä olen vain idiootti, joka ei koskaan osannut elää siellä, missä piti.
Niitän tietä Helvettiin, kun se on melkein kasvanut umpeen.
Voit murhata minut, repiä, jos sinulla on sydäntä siihen. Mutta sinulla oli jo sydäntä tuhota toiveeni, kirjoitukseni ja musiikkini, kai sinä voit vielä viedä sielunikin.
Minä todella vihaan teitä kaikkia.
Ikuisuus (Forever Yours)
Murtunut lasisydän ja suljetut silmät. Yksinäinen elämä vierii ohitseni.
Viattomuus katoaa.
Menetän kontrollin ja minussa ei ole mitään. Ei sydäntä tai silmiä.
Vain ikuisuus.
Sielu (Ocean Soul)
Painajaista on yksi yö jäljellä. Kukaan ei koskaan itkenyt minun vuokseni, ei ainakaan oikeita kyyneliä.
Sieluani kalvaa pelko ja pimeys.
Pimeys vie Viattomuuden.
Yksinäiset tunnit ovat pitkiä ja meri on niin kaukana. Valkoinen mekkoni on repaleinen ja tunteeni haalistuvat.
Kun meri kastaa jalkani, minä kuuntelen enkelten kuiskauksia.
Kauneuden vuoksi täytyy kärsin.
Minä olen kärsinyt paljon, koska halusin olla kaunis.
Minä halusin sielun, ja pitkän valkoisen mekon.
Kaikki huuhtoutuu kuin rantahiekka mereen.
Tunne (Feel for You)
Viulut soittavat. Seinät lähestyvät.
Osasin rakastaa ensimmäistä kertaa elämässäni.
Haistan taivaan.
Olen lunta huulillasi, henkäys hiuksissasi.
Paholaisen narut kietovat meidät yhteen. Syötän käärmettä, myrkytän sinunkin mielesi ja elän sitten muistojesi läpi.
Tahdoton nukke, unelmasi ovat pian minun!
Tunteeni ovat sinulle.
Viattomuuteni on sinun.
Tämä kaikki on sinun.
Kunhan vain lopetat ajattelun, ja antaudut kohtalolle.
Tunteelle.
Aave (Phantom of the Opera)
Kuiskauksia unessa, näkyjä unelmissa.
Olenko hereillä?
Minä näen aaveita.
Laulan heidän kanssaan, he kutsuvat minut duettoon ja alistavat minut valtaansa.
Se on kaikki minun mielessäni.
Kuolleet kasvot naamion takana.
Minun ääneni ja sinun henkesi ovat yhtä ja ne elävät.
Onko aave täällä?
Olen laulun Viaton enkeli, ja pelkään.
Laula musiikin enkeli!
Aave on täällä.
Kauneus (Beauty of the Beast)
Kadotettu (Long lost love)
Matkamme alkaa olla lopuillaan. Kuolleet lehdet tippuvat puista ja menneet äänet laulavat. Lasti lisääntyy hennoille harteilleni, kun tuijotan synkkää vettä.
Matkan pituus sumentaa muistojani.
Kaikki kadonnut on täällä.
Pelkään, etten koskaan löydä ketään.
Suurin kipuni on läsnä ja niin on pimeys.
Kauan kadotettua rakkautta on vaikea löytää.
Yö (One more night to live)
On aika luisua uneen ja jättää tama maailma hetkeksi taakse.
Huominen on ajaton.
Lapsi kasvaa näyttämään äidiltään. Hän on isän ylpeys.
Kaikki, mitä ikinä halusin, oli tuntea taas sade sinun kanssasi.
Minun sieluni putoaa palasiksi ja kotini on niin kaukana.
Vai onko?
Sinä kerroit tarinoita susista ja mustista ruusuista.
Etsit hirviön kauneutta.
Minä kirjoitan lauluja, jonka jokainen lause on vain toive ikuisuudelle.
Anna minun elää tämä yö.
Syntinen raiskaa tuhat pyhimystä ja elämä on hulluutta.
Hirviö haluaa tarjota minulle teetä.
Kristallikello (Christalbell)
Anna minulle anteeksi, että epäonnistuin.
Viattomuus on kuollut.
Minun runoni eivät koskaan valmistu.
End of Innocence.
-Stargazer
A/N: Kirjoitettu välillä 12 -1 (Yöllä). Kuuntelin siis Nightwishin albumia Century Child, jokaisen kappaleen kerran ja sinä aikana kirjoitin aina tekstiä, mitä nyt lyriicoista mieleen tuli. Kuten huomaatte, joka pätkässä toistuu Viattomuus, sillä Viattomuuden menettäminen on myös Century Childin keskeinen teema.
Älkää yrittäkö löytää juonta tai ideaa, koska sellaisia tuskin on. Mutta jos joku löytää, ilmoittakaa minullekkin.
Tämä siis kuvaa minkä tasoista ja tyylistä tekstiä syntyy sen jälkeen, kun olen viettänyt päivän koneella katsoen Sirius/Remus FanArttia, kuunnellut musiikkia, kiistellyt vanhempien kanssa, ja sitten alan kuunnella NWtä keskiyön aikaan. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että oli täysikuu.
lauantai 12. huhtikuuta 2008
Ana's Anger [Poem, English]
Mirror, mirror on the wall
Who’s the thinnest of them all?
I got help for my so called sickness
They are just jealous for my unbearable fitness
For my bones you’re able to see
Because they’ll never be able to be
A beautiful skeleton, without any flesh
Looking good in trousers, in a dress
And now they’re making me loose all I’ve gain
Well thank you, all was in vain
They’re making new rules, and I must play along
But they can’t expect me to bail all on
Depressing, pain, just eating less
And everything to become beautiful, weightless
Cause it’s my way and it’s my sin
I mean everyone wants to be thin?
I just want more then the others
More than my friend, sisters, brothers
And I was ready to suffer for it
Running instead walking, standing when I could sit
But now they’re making me fat once more
They’re thinking I’m mad, weak or sore
Truth is I’m strong, stronger than you
I could do things you can never do
Scale and toilet were my best mates
Opened paths, were unlocked gates
But now I’m just afraid to look my weight
Yesterday it was forty-seven, today forty-eight
No, I don’t want this, it was my choice
My body and life, my mind’s little voice
Why did you help me, nothing was wrong
I was beautiful, skinny and strong
And now I’m just weak, useless and fat
All I can do is blame you for that.
-Stargazer
A/N: Random. Nothing personal really. But I still like it!
Eli siis tälläinen tuli vain mieleen, aloin kirjoittaa ylös, tekstiä syntyi itsestään. Olen aika tyytyväinen, yleensä en ole saanut tehtyä loppusoinnullisia :)
Who’s the thinnest of them all?
I got help for my so called sickness
They are just jealous for my unbearable fitness
For my bones you’re able to see
Because they’ll never be able to be
A beautiful skeleton, without any flesh
Looking good in trousers, in a dress
And now they’re making me loose all I’ve gain
Well thank you, all was in vain
They’re making new rules, and I must play along
But they can’t expect me to bail all on
Depressing, pain, just eating less
And everything to become beautiful, weightless
Cause it’s my way and it’s my sin
I mean everyone wants to be thin?
I just want more then the others
More than my friend, sisters, brothers
And I was ready to suffer for it
Running instead walking, standing when I could sit
But now they’re making me fat once more
They’re thinking I’m mad, weak or sore
Truth is I’m strong, stronger than you
I could do things you can never do
Scale and toilet were my best mates
Opened paths, were unlocked gates
But now I’m just afraid to look my weight
Yesterday it was forty-seven, today forty-eight
No, I don’t want this, it was my choice
My body and life, my mind’s little voice
Why did you help me, nothing was wrong
I was beautiful, skinny and strong
And now I’m just weak, useless and fat
All I can do is blame you for that.
-Stargazer
A/N: Random. Nothing personal really. But I still like it!
Eli siis tälläinen tuli vain mieleen, aloin kirjoittaa ylös, tekstiä syntyi itsestään. Olen aika tyytyväinen, yleensä en ole saanut tehtyä loppusoinnullisia :)
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Käännöksiä! Translations!
Eräs ystäväni ehdotti, että kääntäisin joitakin ficcejä ja postittaisin esim. DeviantArtiin. Ideahan on hyvä, joten päätin sitten ruveta kääntelemään ficcejäni, jotta saan niistä enkunkieliset version DA:han sekä FanFiction.nettiin. Löydätte ne siis täältä: http://sirichan.deviantart.com/
ja täältä: http://www.fanfiction.net/u/1367108/Nightwisher_Vigro_Black
Alustavasti aion kääntää ficit Lavakauhua, Astraaliromanssi, Tähtilapset, Piiloon, Toiveista suurimmat, Tallulah, Kaakao, Swanheart.
Mikä olisikaan parempaa englanninkielin harjoitusta? ^^
* * *
So my friend said I should translate my fics and post them for example to DeviantArt. So I decided to do it. English versions will be posted to DA, FanFiction.net. Find them here: http://sirichan.deviantart.com/
and here: http://www.fanfiction.net/u/1367108/Nightwisher_Vigro_Black
Fics I'll translate: Fear of Stage, Astral Romance, Starchildren, Hiding, Greatist of Wishes, Tallulah, Hot chocolate and Swanheart.
Stargazer
ja täältä: http://www.fanfiction.net/u/1367108/Nightwisher_Vigro_Black
Alustavasti aion kääntää ficit Lavakauhua, Astraaliromanssi, Tähtilapset, Piiloon, Toiveista suurimmat, Tallulah, Kaakao, Swanheart.
Mikä olisikaan parempaa englanninkielin harjoitusta? ^^
* * *
So my friend said I should translate my fics and post them for example to DeviantArt. So I decided to do it. English versions will be posted to DA, FanFiction.net. Find them here: http://sirichan.deviantart.com/
and here: http://www.fanfiction.net/u/1367108/Nightwisher_Vigro_Black
Fics I'll translate: Fear of Stage, Astral Romance, Starchildren, Hiding, Greatist of Wishes, Tallulah, Hot chocolate and Swanheart.
Stargazer
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
