Siunaus (Bless the Child)
Kun minä synnyin, oli vain tyhjyyttä. Minä olin yksin, syntyneenä ei mistään. Minun oli etsittävä oma tieni. Ja unelmista syntyi elämäni, unelmista synnyit sinä.
Näin alkaa tarina kohti hirviön kauneutta.
Ja nyt kaikki värit ovat kaikonneet. Nauru ei enää purkaudu huuliltani, niin kuin se kerran teki. Miksei minua osata rakastaa?
Minä haluan jälleen tuntea. Voiko joku palauttaa minut menneisiin?
Siunaa minut uudestaan.
Vaikka olen kokenut tyhjyyden, täydellistä yksinäisyyttä en ole tuntenut.
Ennen tätä iltaa.
Vääriä polkuja minä kuljen.
Minä rakastin ja menetin kaiken rakastamani, koska se oli väärin.
Kaipaan kotiani, mutta koti ei ole missään.
Vapauttakaa minut ihmiskunnan kahleista ja kertokaa tarinaa kaikelle, jotta he osaisivat saavuttaa Viattomuuden, ennen kuin on liian myöhäistä.
Toivo (End of all Hope)
Loppu on alku. Feenikslintu nousee tuhkasta. Toivo on viimeinen asia, joka pitäisi säilyttää, sillä muuten kaikki on mennyttä.
Enkelit tippuvat taivaalta kun tuskan kahleet ovat liian raskaita kantaa. Minä soitan kaunista lauluani ja toivon, että joku taivaassa kuulee sen.
Minulla ei ole anteeksiannettavaa.
Kukaan ei rukoile kuolinvuoteellani.
Aika päättyy.
Loppu on hiljaisuutta.
Kynttilä syttyy uudestaan.
Ihmissydän palaa hiljalleen loppuun, itkien, hiipuen.
Lapsuus ja luottamus ovat mennyttä.
Viattomuutta ei ole.
Kuollut (Dead to the World)
Pudonneita täytyy lohduttaa.
Yksinäiset sielut jäävät maan päälle, toivottomina etsimään tietä rauhaan.
Sänkysi alla ei asu hirviöitä, mutta ne ovat piilossa ovesi takana. Vuodatat kyyneliä lapselle, jota tuskin koskaan tunsit.
Syntisyys on sinun tiesi Viattomuuteen, mutta sinä epäonnistuit jälleen kerran.
Näkymä vaihtuu kuolleesta elävään ja takaisin. Ja kun minä kuolen, palaan luoksesi.
Vuosisadan Lapsi uhraa henkensä Viattomuudelle, jota ei ole enää.
Vuosisadan Lapsi on kuollut.
Unelma (Ever Dream)
Paranna haavani. Kirkasta taivaani.
Rakkauteni sinuun on liian syvällä. Vien sinut tuuliajolle yksinäisenä yönä. Unelmoiden maailman loppuun saakka, saavutamme taivaat.
Sinä olet haaveideni edellytys, niiden lähde. Ilman sinua minulla ei ole unelmia. Olet unelmani.
Antaudu kosketukselleni.
Olen eksynyt.
Kauneus virtaa päälleni ja yö on täynnä valkoista fantasiaa.
Haaveiden läpi Viattomuuteen.
Tähdistä ikuisuuksiin.
Unelmista ajattomuuteen.
Repiminen (Slaying the Dreamer)
Lautta ahneuden meressä. Kuollut uhraus.
Sinä et arvostanut kirjoitustani. Sinä et arvosta minua.
Etkö näe, että se on minulle kaikki kaikessa?
Joutsenlaulu kuvittaa tuskaani. Olen valmiina kohtaamaan sinut.
Syytä minua, itsehän sinä olet Viaton. Minä olen vain idiootti, joka ei koskaan osannut elää siellä, missä piti.
Niitän tietä Helvettiin, kun se on melkein kasvanut umpeen.
Voit murhata minut, repiä, jos sinulla on sydäntä siihen. Mutta sinulla oli jo sydäntä tuhota toiveeni, kirjoitukseni ja musiikkini, kai sinä voit vielä viedä sielunikin.
Minä todella vihaan teitä kaikkia.
Ikuisuus (Forever Yours)
Murtunut lasisydän ja suljetut silmät. Yksinäinen elämä vierii ohitseni.
Viattomuus katoaa.
Menetän kontrollin ja minussa ei ole mitään. Ei sydäntä tai silmiä.
Vain ikuisuus.
Sielu (Ocean Soul)
Painajaista on yksi yö jäljellä. Kukaan ei koskaan itkenyt minun vuokseni, ei ainakaan oikeita kyyneliä.
Sieluani kalvaa pelko ja pimeys.
Pimeys vie Viattomuuden.
Yksinäiset tunnit ovat pitkiä ja meri on niin kaukana. Valkoinen mekkoni on repaleinen ja tunteeni haalistuvat.
Kun meri kastaa jalkani, minä kuuntelen enkelten kuiskauksia.
Kauneuden vuoksi täytyy kärsin.
Minä olen kärsinyt paljon, koska halusin olla kaunis.
Minä halusin sielun, ja pitkän valkoisen mekon.
Kaikki huuhtoutuu kuin rantahiekka mereen.
Tunne (Feel for You)
Viulut soittavat. Seinät lähestyvät.
Osasin rakastaa ensimmäistä kertaa elämässäni.
Haistan taivaan.
Olen lunta huulillasi, henkäys hiuksissasi.
Paholaisen narut kietovat meidät yhteen. Syötän käärmettä, myrkytän sinunkin mielesi ja elän sitten muistojesi läpi.
Tahdoton nukke, unelmasi ovat pian minun!
Tunteeni ovat sinulle.
Viattomuuteni on sinun.
Tämä kaikki on sinun.
Kunhan vain lopetat ajattelun, ja antaudut kohtalolle.
Tunteelle.
Aave (Phantom of the Opera)
Kuiskauksia unessa, näkyjä unelmissa.
Olenko hereillä?
Minä näen aaveita.
Laulan heidän kanssaan, he kutsuvat minut duettoon ja alistavat minut valtaansa.
Se on kaikki minun mielessäni.
Kuolleet kasvot naamion takana.
Minun ääneni ja sinun henkesi ovat yhtä ja ne elävät.
Onko aave täällä?
Olen laulun Viaton enkeli, ja pelkään.
Laula musiikin enkeli!
Aave on täällä.
Kauneus (Beauty of the Beast)
Kadotettu (Long lost love)
Matkamme alkaa olla lopuillaan. Kuolleet lehdet tippuvat puista ja menneet äänet laulavat. Lasti lisääntyy hennoille harteilleni, kun tuijotan synkkää vettä.
Matkan pituus sumentaa muistojani.
Kaikki kadonnut on täällä.
Pelkään, etten koskaan löydä ketään.
Suurin kipuni on läsnä ja niin on pimeys.
Kauan kadotettua rakkautta on vaikea löytää.
Yö (One more night to live)
On aika luisua uneen ja jättää tama maailma hetkeksi taakse.
Huominen on ajaton.
Lapsi kasvaa näyttämään äidiltään. Hän on isän ylpeys.
Kaikki, mitä ikinä halusin, oli tuntea taas sade sinun kanssasi.
Minun sieluni putoaa palasiksi ja kotini on niin kaukana.
Vai onko?
Sinä kerroit tarinoita susista ja mustista ruusuista.
Etsit hirviön kauneutta.
Minä kirjoitan lauluja, jonka jokainen lause on vain toive ikuisuudelle.
Anna minun elää tämä yö.
Syntinen raiskaa tuhat pyhimystä ja elämä on hulluutta.
Hirviö haluaa tarjota minulle teetä.
Kristallikello (Christalbell)
Anna minulle anteeksi, että epäonnistuin.
Viattomuus on kuollut.
Minun runoni eivät koskaan valmistu.
End of Innocence.
-Stargazer
A/N: Kirjoitettu välillä 12 -1 (Yöllä). Kuuntelin siis Nightwishin albumia Century Child, jokaisen kappaleen kerran ja sinä aikana kirjoitin aina tekstiä, mitä nyt lyriicoista mieleen tuli. Kuten huomaatte, joka pätkässä toistuu Viattomuus, sillä Viattomuuden menettäminen on myös Century Childin keskeinen teema.
Älkää yrittäkö löytää juonta tai ideaa, koska sellaisia tuskin on. Mutta jos joku löytää, ilmoittakaa minullekkin.
Tämä siis kuvaa minkä tasoista ja tyylistä tekstiä syntyy sen jälkeen, kun olen viettänyt päivän koneella katsoen Sirius/Remus FanArttia, kuunnellut musiikkia, kiistellyt vanhempien kanssa, ja sitten alan kuunnella NWtä keskiyön aikaan. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että oli täysikuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti