Sirius ei syö. [Fic]

Author: Stargazer
Genre: Angst
Raiting: K 11 (PG/K+)

A/N: Niin, jossain vaiheessa tämäkin oli kirjoitettava. Itselleni tuli tästä aika masentunut olo.
Inspistä sain Stagen kappaleesta Live happy, live anorexia.

Tämä on osa FanFic100, sanalle ruoka, sekä 3 kertaa kun... haastetta (Kolme ateriaa, joita Sirius ei syönyt) Ensimmäinen kertoja on Regulus, toinen Andromeda ja kolmas Remus.



1. Aamupala
Me istuimme siinä vastakkain. Pöydän yli tuijottelin Siriusta, joka leikki ruuallaan.
Leikki sillä kyllä, muttei koskaan syönyt.
Minä haukkasin leipääni uudestaan, mutten irrottanut katsettani isoveljestä. Kauanko hän aikoi jatkaa tätä pelleilyä? Kauanko minun täytyisi tuijottaa kalpeita hymyttömiä kasvoja, ja poskipäitä, jotka näkyivät päivä päivältä yhä selkeämmin.
Minua suututti. Miksi minun veljeni oli oltava sellainen ääliö?
Äiti nosti kasvonsa omasta lautasestaan ja katsoi paheksuvasti Siriusta. ”Aiotko sinä syödä sitä leipää? Vai joutuiko Oljo turhaan antamaan sen sinulle?” hän kysyi terävästi.
Sirius pudisti nopeasti päätään ja laski kädet pöydältä syliinsä. Äiti naksautti kieltään.
”Mene sitten huoneeseesi. Jos ei ruoka kelpaa, niin saat olla syömättä.”

Minun teki mieli huomauttaa, että se tuskin Siriusta haittasi, mutta pidin suuni kiinni. Antoi äidin hoitaa rangaistukset omalla tavallaan.

Sirius nousi pöydästä ja käveli ulos ruokasalista. Tuijotin hänen paikalleen jääneitä astioita, mukia, jossa höyrysi lämmin tee ja paahtoleipää lautasella. Tuntui kuin joku olisi pitänyt kurkustani kiinni. Miksi Sirius teki tämän minulle? Eikö se idiootti tajunnut, kuinka paljon minua satutti katsoa, kuinka Oljo korjasi koskemattoman ruuan pöydältä päivä toisensa jälkeen.


2. Päivällinen
Minä koetin saada Doraa istumaan aloillaan ja syöttää hänelle puuroa, vaikka tiesin yritykseni olevan tuhoon tuomittu. Yhtä hyvin olisin voinut yrittää saada serkkuni nielemään edessään olevan kanan ja riisin. Toivottomia tapauksia molemmat.
Mutta minä yritin silti.
”Noniin Dora, nyt suu auki. Sinä pidät tästä kyllä, kunhan maistat... Sirius, onko kaikki hyvin? Mikset sinä syö mitään?”
Sirius hymyili hiukan ja sanoi huolettomasti; ”Enpä tiedä onko kokkaustaitoihisi luottamista, Andy..”
Minä pakottauduin naurahtamaan. ”Ei kun ihan oikeasti, Sirius. Oletko ihan terve? Sinähän olet aina pitänyt kanasta, ainakin nuorempana tykkäsit.”
Sirius katsoi keittiön ikkunasta ulos ja sanoi sitten hitaasti; ”Ei minulla ole oikein nälkä nyt... Väsyttää vähän. Taidan mennä ylös.”
Sitten hän nousi. Minä halusin estää häntä, mutta en uskaltanut. Pelkäsin omaa serkkuani ja hänen luurankomaista olemustaan.

”Dora, ole nyt kiltti ja avaa suusi”, mutisin Siriuksen mentyä.
”Eikä”, Nymphadora antoi vastaukseksi varmaankin ainoan osaamansa sanan.

Laskin lusikan pöydälle ja painoin pääni käsiin.
Mitä ihmettä minä hänen kanssaan tekisin?


3. Kurpitsajuhla
Minä kauhaisin kulhoni pohjalta viimeisetkin tipat vaniljajäätelöä ja ujutin lusikan suuhuni. Kuuntelin Jamesin loppumatonta naurua ja puhetta. Sitten käänsin päätäni vasemmalle, Siriukseen päin. Vatsaani kouraisi ja tunsin silmitöntä vihaa. Oliko James tosiaan niin hemmetin sokea, ettei huomannut mitään?
”Sirius, sinä et syö”, minä kuiskasin. Sirius käänsi harmaat silmänsä minuun päin. Niistä paistoi väsymys. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten. Minä tartuin hänen käteensä pöydän alla. Silitin hänen sormiaan ja tikunohutta rannetta. ”Olet laihtunut...” jatkoin hiljaisella äänellä.
”Ihan liikaa.”

Sirius vetäisi kätensä pois. En sanonut mitään, mutta tunsin kyynelten kohoavan silmiini. ”Sinä et saa tehdä tätä itsellesi”, pyysin anoen. Siriuksen katse muuttui kylmäksi.
”Ole hiljaa, kun et mitään ymmärrä”, hän sähähti vihaisesti. Sitten hän poistui Suuresta Salista. Juhla ei ollut lähelläkään loppua.
James kääntyi minuun päin. ”Mikä hänelle tuli?” hän kysyi ja kohotti kolmiaan. Menetin malttini täysin.
”Helvetin idiootti, ystäväsi tekee hidasta itsemurhaa ja sinä et edes välitä!”
Ääneni oli itkuinen. Painoin pääni ja annoin kyynelten virrata vapaasti.

Kun tulin makuusaliin, hän makasi sängyllä. Unessa, ainakin hän näytti siltä. Minä hiivin lähemmäs. Istuin sängyn reunalle, silitin hänen ohuita hiuksiaan ja kalpeaa vartaloaan. Tunnustelin kylkiä ja lapaluita, jotka muistuttivat aivan siiventynkiä.

”Hemmetti Anturajalka, kuinka saan sinut ymmärtämään, että olet minulle tärkeintä koko maailmassa?” kysyin lähinnä itseltäni.

”Sinä et saa kuolla.”

-Stargazer
A/N: Kommentteja, jos kukaan tätä lukee?


Live Happy, Live Anorexia

Listen to the insects
Prey on the enemy
For when you hunt the loved
You hunt yourself
When the feast is over
You're lying down to feel
You're crazy and so sore
I feel like now to stop
I felt like this once before
Listen to the insects
Prey on the enemy
For when you hunt the loved
You hunt yourself
When the feast is over
The pain begins and holds
Until you have
No more stomach to digest
So live happy, live with anorexia