Astraaliromanssi (Särkyneitä unelmia) [FanFiction]

Characters: Remus, Sirius
Ship: S/R
Genre: Angst (Fluff)
Raiting: PG 13
Warnings: Slashy
Summary: Kun Kesäyön unelmat särkyvät

A/N: Haaste Remiltä, "Kiellettyä Rakkautta". Tälläistä sitten taas. Kirjoittelin musiikintunnin aikana.
FF100 sanalle Rikki

Kahdet jalat kulkivat kuivan ruohon pintaa pitkin. Kahdet silmät tuikkivat hämärässä kesäyössä. Taivas oli kirkas ja pilvetön. Kuu ja tähdet valaisivat suurta peltoa ja sen laidalla avautuvaa metsikköä.
Remus huokaisi. Hän rakasti sitä hetkeä. Kesää, hiljaisuutta, Siriusta. Remus katsoi ystäväänsä ja hymyili. Sirius hymyili takaisin. Remusta nauratti ja hän tunsi ihanan lämmön humahtavan lävitseen. Hän tarttui Siriuksen käteen.
Toinen poika hätkähti ja koitti vetää kättään pois, mutta Remus piti siitä lujaa kiinni. Hän astui askeleen lähemmäs Siriusta. Sirius katsoi häneen surullisesti. ”Ihan totta Remus. Sä tiedät, ettei me voida.”
Remus tuli vain lähemmäs. Hänen kasvonsa olivat kymmenen sentin päässä Siriuksesta. ”Ja miksi ei?”
Sirius liikahteli vaivaantuneena. ”Mun vanhemmat… Ja sun. Ei ne käsittäis.”
Remus jatkoi rauhallista hymyilyään. ”Niiden ei tarvitse tietää. Ethän sä edes asu kotona.”
Sirius oli hiljaa. Hän koitti keksiä lisää syitä. ”James ja Peter. Mitä nekin oikeen ajattelis?”
”Ne on meidän ystäviä. Ne hyväksyy kyllä.”
Sirius puri huultaan. Järki huusi häntä työntämään Remuksen kauemmas, vetämään kätensä irti. Joku pieni osa hänen mielessään mietti, miltä toisen pojan suuteleminen mahtaisi tuntua. Sirius olisi niin mielellään totellut tuota pientä ääntä.
Hän ei vain pystynyt.
Remus tuli taas lähemmäs. ”Musta tuntuu, että sä et oikeasti ees halua.” hän kuiskasi hiljaa Siriuksen korvaan. Hänen äänensä sai kylmät väreet kulkemaan selkärankaa pitkin. Hän työnsi Remuksen kauemmas. ”Mä en vain pysty. Siitä ei vaan tulisi mitään.”
Siriuksen kauhuksi ruskeahiuksisen ihmissuden silmät täyttyivät kyynelistä. Sanaakaan sanomatta Remus kääntyi ja lähti juoksemaan kohti metsää.
”Remus!” Sirius huusi hänen peräänsä. Remus ei osoittanut kuulevansa. Sirius kirosi omaa tyhmyyttään ja ryntäsi hänen peräänsä.
Joko Remus oli hidas, tai sitten hän halusi tulla kiinni otetuksi. Sirius tarttui hänen käsivarteensa. ”Älä nyt sentään juokse pois!” Hän huudahti. Remus kääntyi. Hänen silmänsä punoittivat ja kyynelet valuivat pitkin poskia. Hän oli lohduttoman näköinen, pieni ja herkkä. Ennen kuin Sirius tajusikaan, hän oli kietonut kätensä Remuksen ympärille ja halasi häntä tiukasti. Remus nyyhkytti hiljaa. Sirius silitti hänen hiuksiaan rauhoittavasti. ”Shh.. Älä itke, ei mitään hätää…” hän sanoi hiljaa. Remus kohotti päänsä ja tuijotti suoraan Siriuksen silmiin. Sirius pelkäsi jalkojensa pettävän, niin syvälle Remus katsoi.
”Mä luulin, että sä rakastat mua” Remuksen ääni värisi ja särkyi.
Sirius ei kestänyt sitä. Hän suuteli Remusta.
Remuksen itkuisille kasvoille levisi onnellinen ilme. Hän kietoi kätensä Siriuksen kaulan ympäri ja suuteli häntä takaisin. Se hetki olisi voinut kestää ikuisuuden, eikä Remusta olisi haitannut.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Varovasti Sirius veti päätään taaksepäin. Hän hymyili nopeasti ja otti Remuksen käsistä kiinni. ”Mä rakastan sua. Rakastan ihan älyttömästi. Mutta se on kiellettyä rakkautta.”
Nyt oli Siriuksen vuoro kääntyä, ja jättää Remus yksin. Ero oli siinä, ettei Remus juossut hänen peräänsä.
Tällä kertaa unelmat olivat särkyneet.

Stargazer