The Heartless [FanFiction]

The Heartless

Character: Regulus, Sirius
Ship: Sirius/Remus Regulus/Remus
Raiting: K 11 (Kielenkäytöstä)
Genre: Angst
Warnings: Slash
Summary: Valinnat ovat aina vaikeita, kun ei tiedä mihin uskoa.

A/N: Remin haaste, siis ficci HIMin kappaleesta The Heartless (Ne lyriikat ovat tämän tekstin lopussa)


“Regulus, päästä irti.”
“En. Sinä pysyt siinä. Kuuntelet.”

Huokaisin. Ehkä sitten. Regulus oli käyttäytynyt oudosti, tai siis oudommin kuin yleensä. Ainahan hän oli hiukan outo. Mutta yleensä me silti puhuimme toisillemme, nyt hän oli vain hiljaa. ”No? Selitä.”

Regulus veti henkeä. ”Se satuttaa sua.”

Satuttaa? Mikä?
”Mitä sä oikein selität?”
Hän oli ihan outo. Ehkä Luihuisten seura oli suistanut hänet lopullisesti raiteiltaan.

”Remus. Mä näin teidät.”

”Mitä?” Tuijotin järkyttyneenä Regulusta. Hän hymyili hiukan. Oli kai tyytyväinen itseensä.
Idiootti.
”Regs… Sä et tajua… Oot liian nuori..,” Miten minä oikein selviän tästä? Olin mennyttä.
”Sä et saa kertoa isälle. Sä tiedät, mä olen ongelmissa, jos se saa tietää…”

Regulus huokaisi dramaattisesti. ”Etkö sä ollenkaan kuuntele? Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sä sen kanssa teet. Mutta se satuttaa sua.”

Sekunnissa hämmästys oli vaihtunut vihaan. Riuhtaisin itseni irti Reguluksen otteesta.
”Älä valehtele! Sä et tunne Remusta!”
Miten hän saattoi? Eikö hän nähnyt, miten paljon me pidimme toisistamme?

Reguluksen ilme kylmeni.
”Helvetti, sä et tiedä mitään. Mä tunnen sen paljon paremmin, kuin sä.”

Mitä hän kuvitteli olevansa?
”Älä puhu tollasta! Oot vaan kateellinen, ei oo mun vika, jos sua ei rakasta kukaan!”

Olisi pitänyt jättää tuo viimeinen sanomatta.

Regulus tuijotti minua kylmästi. Hän ei silti pystynyt peittämään sitä, että sanani olivat viiltäneet sentin liian syvälle.

”Regsie, sori. En tarkoittanut sitä. Mutta sä et voi sanoa noin Remistä, se on mun poikakaveri, mä rakastan sitä.”

”Ihan sama. Se ei rakasta sua. Se vaan käyttää sua, mä tiedän. Teille käy samalla lailla. Se ei loppunu hyvin.”

Yritin tulkita pikkuveljeni sanoja. Mitä helvettiä hän yritti minulle selittää?
”Puhu suoraan, ei tosta saa mitään tolkkua.”

”No sä nyt oot tyhmä! Mäkin rakastin sitä, ja luulin, et sekin mua. Mutta se ei loppuen lopuks ollu mitään nuoleskelua suurempaa. Se petti mua, ja se ei oo siitä muuttunut ollenkaan.”

Hän on sekaisin.
”Regsie, et viittis. En tajua miks sä et pidä Remistä. Mitä se on sulle tehnyt?”

Menin kai liian pitkälle.
Regulus läimäytti minua.

”Ja sä oot mun veli vai?! Miks sä et kuuntele, miks sä et usko? Millon mä oon sulle valehdellut!”

Normaalisti olisin lyönyt häntä takaisin ja siitä olisi syntynyt tappelu. Normaalisti se päättyy, kun äiti tulee ja huutaa meidät erilleen.

Nyt en kuitenkaan voinut tehdä niin. Regulus tuntui olevan murtumispisteessä.

”Et ikinä. Tai mistä mä tiiän. Luotan suhun.” Selitin rauhallisesti. Istuin lattialle.
”Milloin?”

Regulus rentoutui huomattavasti. Hän istui lattialle viereeni.
”Viime vuonna. Tai siis kun mä olin nelosella.”

Nyökkäsin. Antaa veljen puhua. Ehkä sillä oli jotain sanottavaa.

”Me nähtiin usein koulun jälkeen…” Hän hymyili. ”Aluksi Remi oli tosi suloinen.. Tai siis oli se koko sen ajan… Me suudeltiin, se sano et se rakastaa mua. Ekaa kertaa joku sano niin… Tai siis sä, mutta se on eri asia. Sä oot mun veli.”

Remus, minun Remukseni? Suuteli Regulusta?
Minun Regulustani.
Kuka sanoi omistuksenhaluiseksi?

”Mutta sitä ei kestäny kauaa. Minä näin sen… Toisen kaa.” Reguluksen ääni hiipui. Hymystä ei ollut enää tietoakaan.

En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Olisin halunnut ottaa Reguluksen syliini, niin kuin pienempänä. Mutta hän ei olisi pitänyt siitä, joten annoin asian olla.
Sen sijaan avasin suuni.
”Kuka se oli?”
Joskus olisi vain parempi olla hiljaa.

Regulus ei katsonut minuun. Hän tuijotti lattian olemattomia pölyhiukkasia.
”Sulla on aivokapasiteettiä ihan yhtä paljon, kuin sorsalla. Arvaa.”

Tunsin kasvojeni kuumenevan.
Miksei Remus ollut sanonut mitään?
Jos hän oli ollut Reguluksen kanssa?
Miksi hän ei ollut kertonut?

”Mä oon kauhean pahoillani. Remus ei sanonu mulle… Mä en voinu tietää.”

Regulus tyytyi pudistamaan päätään.
”Etpä tietenkään. Rakkaus on sokea, ja sä olet niin helvetin rakastunut.”
Hän nousi seisomaan.

”Muista, että mä varoitin sua. Sun on turha tulla mun luo itkemään, kun sä huomaat millanen se oikeesti on.”

Istuin mykistyneenä aloillani. Toivoin, että Regulus olisi alkanut nauraa ja sanonut kuinka hemmetin typerä olin, kun uskoin.

Hän ei tehnyt niin.

Minun pitäisi kirjoittaa Remukselle, mutta en voi.
Jos hän kieltää, olen alkupisteessä.
Minun täytyisi valita puoleni.

Mutta kumman valitset, jos vaakalaudalla ovat pikkuveljesi ja poikaystäväsi?

Stargazer


The Heartless

Your pain ain't love

Can't you see he's the heartless
Your pain is not love
He's taking it too far
Don't you know it is wrong

You're the one for me lady
You are the one
If you'd only see in my heart
You'd know know all is not lost

Your time is running out
And you still haven't made up your mind
Can't you see he's the heartless
And you're one of a kind

He's the heartless
You can't you see he's the heartless
Your pain won't ever be love
It doesn't matter how hard you try
To you all is lost

He's the heartless


A/N: Tämä ficci on todella tulkinnanvarainen! Jos ette halua uskoa pahaa Remistä (minunkin on hankala uskoa) voitte aivan hyvin ajatella Reguluksen olevan ilkeällä tuulella. Ehkä hän haluaa rikkoa Sirin ja Remin välit? Anyway, tappouhkauksia ei oteta vastaan!