Tallulah [FanFiction]

Characters: Regulus, Sirius
Ship: Sir/Reg Sir/Rem
Genre: Drama/Angst
Raiting: PG 13
Warnings: Slahs <3 Summary: Miksi Reguluksesta tuli Kuolonsyöjä?
A/N: Songfic. Laulu on Sonata Arctican Tallulah. Eka ficci tällä parituksella..

Remember when we used to look
how sun sets far away?
And how you said
"This is never over"

Se alkoi, kun olimme ihan pieniä. Meillä ei ollut muita ystäviä, siksi minusta ja Siriuksesta tuli kai niin läheisiä. Aluksi se oli sellaista veljesrakkautta, olemmehan me samaa verta ja niin edespäin.
Kesäisin kun ilta-aurinko värjäsi taivaan kirkkaan punaiseksi, minä istuin lattialla Siriuksen huoneessa. Hän tuijotteli ikkunasta ulos. Olin silloin kolmentoista, Sirius minua vuoden vanhempi. Katselin isoveljeäni. Olemme jokseenkin samannäköisiä, mutta pieniä erojakin löytyy. Minulla on äitini vihreät silmät, Siriuksella jäänharmaat, kuten isälläni. Hänen hiuksensa ovat pidemmät kuin minun ja enemmän sekaisin. Minusta hän on todella kaunis. Onhan se vähän hassua ajatella niin. Vähän kuin olisi ihastunut itseensä.
Sinä kesänä me suutelimme ja Sirius kertoi rakastavansa minua. Hän lupasi huolehtia minusta ja minä tietysti uskoin häntä.

I believed your every word
and I guess you did too
But now you're saying
"Hey, let's think this over"

En tiedä valehteliko hän, mutta en usko. Hän vaikutti niin rehelliseltä. Eihän kumpikaan meistä voinut tietää, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä kaikki vain meni pieleen.
Minun neljännen luokkani jälkeen Sirius alkoi puhua usein kotoa lähtemisestä. Minä en uskonut häntä, ajatushan oli kerrassaan mahdoton. Ainakin erääseen iltaan saakka.
Olin ollut Kalkaroksilla. Heidän poikansa Severus käy Siriuksen kanssa samaa vuosiluokkaa, eivätkä he ole kovin hyvissä väleissä. Sirius inhoaa kaikkia Luihuisia,
paitsi minua. Hän ei antanut kenenkään ystävistään ikinä kirota minua, ja olin siitä kiitollinen.
Astuin sisään ja kiirehdin yläkertaan. Minun oli pakko saada puhua Siriukselle, sillä Severus oli luvannut liittyä Kuolonsyöjiin parin vuoden kuluttua ja hänen vanhempansa olivat painostaneet minuakin liittymään. Tiesin, että Sirius oli jyrkästi sitä vastaan.
Mutta kun avasin Siriuksen oven, hän oli pakkaamassa matka-arkkuaan. Koulun alkuun oli vielä viikkoja.
”Mitä sinä teet?” Kysyin hiljaa ovelta. Sirius kääntyi minuun päin. Hänen katseensa oli sekoitus vihaa, uhmaa ja surua. ”Lähden.”

You take my hand and pull me
next to you, so close to you
I have a feeling
you don't have the words

Seisoin parin sekunnin ajan, ennen kuin tajusin hänen sanansa. Juoksin hänen luokseen. ” Et sinä voi lähteä! Lupasit huolehtia minusta!”
Sirius kietoi kätensä ympärilleni ja halasi minua tiukasti. Hän ei sanonut mitään. Minä roikuin hänen kaulassaan, enkä suostunut päästämään irti. Hän ei lähtisi, jos se minusta riippui.
Mutta eihän se riippunut.

I found one for you,
kiss your cheek, say bye,
and walk away
Don't look back 'cause I am crying...

Hän lähti. Minä suutelin häntä nopeasti ja lukittauduin huoneeseeni. Istuin ikkunalaudalla ja tuijotin Siriusta, kun hän käveli pitkin katua matka-arkkunsa kanssa. Olin varma, että hän menisi Jamesille.
Pian Sirius kuitenkin katosi näkyvistäni. Minä istuin sängylle ja itkin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun täytin viisi. Yritin kertoa itseni, ettei se ollut maailmanloppu, sillä mehän näkisimme koulussa. Se sai minut vain itkemään lisää.

I remember little things
you hardly ever do
Tell me why
I don't know why it's over

Koko loppukesä oli aivan epätodellinen. Vanhempani repivät Siriuksen irti sukupuusta ja käyttäytyivät, kuin häntä ei olisi ollutkaan. Minä hiivin Siriuksen huoneeseen ja käperryin hänen tavaroidensa joukkoon. Kaivoin hänen vaatekaappiaan, ja löysin laatikollisen vanhoja ja hiukan uudempia valokuvia. Minusta, Siriuksesta ja hänen ystävistään.
Eräässä kuvassa Sirius istui pianon ääressä, toinen käsi kevyesti koskettimilla. Se oli takuulla otettu salaa, sillä Sirius ei näyttänyt ollenkaan murjottavalta. Meidät pakotettiin harjoittelemaan pianon soittoa, kun olimme nuorempia. Minä en ikinä oppinut mitään, Sirius oppi todella nopeasti. Tosin hän vastusti soittamista kovaan ääneen, mutta senkin hän teki vain periaatteen vuoksi. Oikeasti hän piti soittamisesta ja hän soitti usein omaksi huvikseen. Häntä nolotti myöntää se, sillä pianon soitto oli kauhean tyttömäistä.
Olisin halunnut lisätä, ettei pojan suuteleminenkaan kauhean kaukana tyttömäisyydestä ollut, mutten uskaltanut. En halunnut ottaa riskiä, että hän ei suutelisi minua enää.
Nyt en varmaan enää ikinä suutelisi häntä, tai kuule hänen soittavan pianoa.

I remember shooting stars,
the walk we took that night
I hope your wish came true,
mine betrayed me

Kesän yöt olivat todella kirkkaita. Yleensä minä ja Sirius kävelimme myöhään ulkona katsellen tähtiä ja kuuta, jutellen kaikesta mahdollisesta. Sirius opetti minulle tähtien nimiä. Meillä molemmilla on omat pikku tähtemme, jotka onneksi pysyvät taivaalla.
Joskus me näimme tähdenlentoja. Tartuimme toistemme käsiin ja puristimme silmät kiinni. Minä toivoin, että Sirius pysyisi kotona ja puolustaisi minua äidiltä ja isältä. Ajattelin Siriuksen toivovan samansuuntaista, mutta hän taisi koko ajan haluta pois, toisen perheensä luo.

You let my hand go,
and you fake a smile for me
I have a feeling
you don't know what to do

Näin Siriuksen taas syksyllä, asemalla. Hän näytti onnelliselta, paljon iloisemmalta kuin Kalmanhanaukiolla minun kanssani. Hän nauroi ystäviensä kanssa, ei edes huomannut minua aluksi. Kun hän huomasi, hänen koko olemuksensa muuttui. Nauru loppui kuin seinään. Hän murtautui ystäviensä läpi, minun luokseni. Laitoin merkille, miten vaivaantunut hän oli. Minua suututti. Miksi hän käyttäytyi sillä tavalla? Miksei hän sanonut mitään? Hänen kuului rakastaa minua.

I look deep in your eyes
and hesitate a while...
Why are you crying?

Tuijotin Siriusta suoraan silmiin. Hän käänsi katseensa maahan. Toivoin, että hän sanoisi olevansa surullinen ilman minua, tulevansa kotiin taas kesällä. Kaikki olisi hyvin.
Vihdoin Sirius nosti katseensa maasta. Hän räpytteli silmiään estääkseen kyyneliä tippumasta poskilleen. ”Anteeksi.”

Se oli kaikki, mitä hän sanoi. Se oli siis virallisesti ohi nyt. Olisin halunnut huutaa Siriukselle päin naamaa, mutten pystynyt.
Sirius oli juuri sellainen, kuin isä ja äiti sanoivat; Itserakas ääliö, verenpetturi.

Tallulah, It's easier to live alone
than fear the time it's over

Joten kumpikin jatkoi omaa elämäänsä. Ulospäin vaikutin välinpitämättömältä. Parempi näin. Minun ei tarvinnut uhrata ajatuksiani hänelle. Rakkaus on pelkureille, parempi vain olla yksin.
En tervehtinyt Siriusta käytävillä tai osoittanut tuntevani häntä.

Tallulah, find the words and talk to me,
Tallulah, this could be...
Heaven

Tiesin huijaavani itseäni, mutten välittänyt. Jos Sirius olisi tuntenut mitään minua kohtaan, hän olisi tullut puhumaan. Mutta ei hän tullut.
Miten hän saattoi unohtaa kaiken tällä tavalla? Eikö hänen pikkuveljensä, josta hän oli luvannut huolehtia, merkinnyt hänelle mitään?

I see you walking hand in hand
with long-haired drummer of the band
In love with him or so it seems,
he's dancing with my beauty queen

Pitkin vuotta tarkkailin Siriusta ja hänen ystäviään. He jatkoivat samalla linjalla kuin ennenkin. Mikään ei näyttänyt muuttuvan.
Sitten koitti Joulu ja neljäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille järjestettiin tanssiaiset. Minua ei oikeastaan olisi huvittanut mennä, mutta menin kuitenkin.
Toivoin, etten olisi.
Sirius tuli sinne Remuksen kanssa. Olin aina pitänyt Remusta Siriuksen ystävistä mukavimpana, mutta en enää. Hänkin oli vain yksi ihminen, joka vei isoveljeni minulta.
He pitivät hauskaa ja tanssivat. Sirius suuteli Remusta.


Don´t even dare to say you hi,
still swallowing the goodbye
But I know the feelings still alive,
still alive

Juoksin ulos suuresta salista, lumiselle pihalle. Hyvää Joulua vain.
Potkin turhautuneena lunta. Totta kai, tämä ei ollut sama asia, kuin pari vuotta sitten olisi ollut. Emme olleet enää yhdessä, Siriuksella oli oikeus suudella ketä huvitti. Silti se satutti. Hänellä ei ollut oikeutta kohdella minua tällä tavalla.

I lost my patience once,
so do you punish me now
I'll always love you,
no matter what you do

Sinä kesänä liityin Kuolonsyöjiin. Isä ja äitihän puhuivat siitä jatkuvasti, mutta Siriuksen takia en ollut koskaan suostunut. Nyt sillä ei ollut enää väliä, hän ei kuulunut elämääni.
Tunsin silti syyllisyyttä, kun Pimeän Piirto painettiin käsivarteeni. Sirius sekoaisi, kun hän saisi tietää. Aioin kertoa hänelle. Hän oli satuttanut minua tarpeeksi. Aika maksaa takaisin, en aikonut toimia hänen säälittävänä nukkenaan.

I'll win you back for me
if you give me a chance
But there is one thing
you must understand

Siitä oli ikuisuus, kun viimeksi puhuin hänelle. En olisi halunnut, mutta minun oli pakko. Tämä oli hänen viimeinen vuotensa.
Pyysin Siriusta järvelle seitsemäksi. Yksin. Hän oli odottamassa minua, kun saavuin. Olin hämmentynyt ja aivan hermona, mutta ei se mikään ihme ollut.
Nostin hihaani hitaasti ja näin Siriuksen silmien laajenevan. Hän reagoi juuri kuten olin odottanut; Huusi kuinka idiootti olin, että pilasin elämäni, tappaisin itseni. Samaa kuin monta vuotta sitten. Mutta päätös oli minun. En ollut enää se sama tyhmä pikkupoika. Olin muuttunut.
Avasin suuni ja sanoin ääneen asian, joka oli ollut mielessäni Siriuksen lähdöstä asti.
”En minä pilaa elämääni. Sinä pilasit sen jo, kun teeskentelit rakastavasi minua.”
Olimme kasvaneet liikaa erillemme, valinneet erilaiset tiet. Ja tämä oli minun tieni.

Tallulah, It´s easier to live alone
than fear the time it´s over
Tallulah, find the words and talk to me,
Tallulah, this could be...

Stargazer

A/N: Kaikki lyriikat eivät ihan sovi... Tai siis en ainakaan tiedosta Remin olevan bändissä rumpalina tai Siriuksen olevan Missi... :D
FF100, sanalle "itsenäisyyst"