Kahleita [Fic]

Characters: Remus (Sirius)
Pairing: Vaikka tekstistä ei käy ilmi, niin taustalla on Sirius/Regulus
Rating: Sallittu
Genre: Angst
Summary: Kostaminen on vain uudestaan kahliutumista.
Spin-off ficciini ”Tallulah” (Jossa on siis Sirius/Regulus paritus.) Reguluksen ajatuksia sen jälkeen, kun piirto painettiin hänen käteensä. Hän tuntee onnea kostaessaan ja häpeää pettäessään Siriuksen.

A/N: Inspiroiduin ”22 virkettä” haastetta, vaikken siihen ehtinyt osallistua. Sanat löytyvät lopusta.
Osallistuu myös FF100, luonnollisesti. Sanalle Kahle (Oma valinta.)



Regulus näytti siltä, kuin olisi nielaissut aivan liian suuren kriikunan. Hänen päänsä, ajatuksensa olivat sekaisin, kuin tanssija, joka unohti askeleensa. Pojan sydän hakkasi lujaa. Hän tuijotti edessään seisovaa miestä ja karua totuutta, joka oli tatuoitu molempien kyynärvarsiin. Toisen miehen punaiset silmät leimahtivat tyytyväisyydestä, suu taipui pilkalliseen hymyyn. Kuuma rauta hehkui edelleen oranssina, samalla kun sen jättämä jälki muuttui yhä tummemmaksi. Regulus tunsi itsensä nöyryytetyksi, säälittäväksi, kuin pummi, pieneksi, mutta samalla hyvin ylpeäksi.
Hän oli tehnyt päätöksen ja sivaltanut poikki luottamuksen isoveljeensä, kuin miekalla. Milloin hänet oli siepattu mukaan tähän hulluuteen? Eikö hän ollutkin luvannut, ettei tulisi sitä tekemään?
Hän oli rikkonut valan, pettänyt Siriuksen, mutta niin oli Siriuskin pettänyt hänet, ja siitä syystä Regulus oli toiveikas. Tämä oli kosto, joka oli jäänyt tekemättä, sanat, jotka olivat jääneet sanomatta, kuin kielimuurin pakottamana. Kaikki se kipu ja suru, joka oli kasvanut, kuin syöpä ja levinnyt sielun joka kolkkaan oli nyt haihtunut pois tulikuuman raudan mukana. Jäljellä oli vain epätodellinen, humaltava onnentunne. Regulus katsoi Pimeän piirtoaan, joka hohti jäisenä hänen kalpeaa ihoaan vasten. Varovasti hän laski villapaitansa hihan peittämään kuvion.

Se oli ollut helpompaa, kuin Regulus oli kuvitellut, helppoa, kuin karamellin vieminen Narcissalta ja lähestulkoon yhtä palkitsevaakin. Mikään ei tuntunut niin mahtavalta, kuin sietämätön painottomuus, onnistumisen tunne.
Regulusta väsytti ja yhtäkkiä hänen teki mieli nukkua alkava nousuhumala pois, uskotella, että kosto oli suloinen ja avain onneen. Totuus alkaisi kuitenkin ahdistaa, kuten laatikko, seinät lähestyivät hitaasti, kiduttaen.

Ja pyyhkäistessään varovasti piirron pintaa, Regulus tajusi ajaneensa itsensä loukkuun. Ei hän ollut tätä halunnut, jokin vieras voima oli hänet pakottanut, eikä hän ollut itseään vapauttanut, ainoastaan repinyt itsensä irti Siriuksesta asettamalla kätensä uusiin kahleisiin.

-Stargazer
A/N: Olen muuten aika iloinen, että onnistuin rikkomaan Artist blockin ja kirjoittamaan jotain jokseenkin järkevää ja julkaisukelpoista ^^

1. kriikuna
2. tanssija
3. sydän
4. karu
5. leimahdus
6. rauta
7. pummi
8. miekka
9. siepata
10. lupaus
11. toiveikas
12. kielimuuri
13. syöpä
14. humaltua
15. jäinen
16. villapaita
17. karamelli
18. painottomuus
19. nukkua
20. laatikko
21. pinta
22. vieras