Kauniita Unia.

Characters: Sirius, Orion, nuori vaalea tyttö (Mainintoina Regulus, Walburga, James, Remus jne.)
Genre: Angst (Taas kerran.)
Rating: K 15 (luulisin)
Warnings: Lasten traumatisointia, epätarkasti (huonosti) kuvailtu raiskaus, mainintana tappo.

Summary: En voi nukkua. Muistan tapahtumat liian selvästi.
A/N: Ihan selvyyden vuoksi: Kursivoidut ovat flashbackejä aikaan, jossa Sirius oli seitsemän vuotta (Ja Bellatrix kuusitoista). Tavallisella fontilla kirjoitetussa Sirius on kolmetoista ja muistelee tapahtumia.
Omistettu FinFanFunin Eleanorille, sillä jos hän ei olisi tartuttanut päähäni Eurythmicsin "Sweet Dreams" kappaletta, olisi tämä jäänyt kirjoittamatta ;D




Kello lyö hitaasti, aivan kuin se raahaisi perässään suurta, painavaa lastia. Makaan hereillä ja tuijotan suuren sänkyni mustaa katosta. Tuskin erotan sitä pimeässä, minä vain tiedän sen olevan siellä, joten ei siitä sen enempää.
En saa unta. Se on minulle uutta, olen aina ollut hyvä nukkumaan, hiukan liiankin kanssa. Välillä minua ei saa ylös ollenkaan, ja äitini ei pidä siitä. Mutta minkäs teet, kun olen välillä niin tolkuttoman väsynyt?
Mutta nyt en voi nukkua. Minulla on mielessä liikaa ajatuksia.

Kello lyö. Yksi... Kaksi... Kolme kertaa. Vatsassani tuntuu inhottavalta. Minun kuuluisi herätä viiden tunnin kuluttua, minun on ihan pakko nukahtaa nyt heti!
Puristan silmäni kiinni, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Muistan tapahtumat liian selkeästi, voin nähdä ne aivan silmieni edessä.

Minulla on outo tunne siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Vaellan pitkin Kalmanhanaukion autiota käytävää, enkä ole varma, mihin minun pitäisi mennä. Regulus ei ole kotona. Äiti ei ole kotona. Täällä olen vain minä, ja isä.

Minä pelkään häntä, ihan totta. Kuka tahansa pelkäisi, jos näkisi. Hän on pitkä ja vakava. Hiukset ovat mustat, kuten minulla ja harmaat silmätkin, mutta olen sitä mieltä, että ne ovat paljon... Kylmemmät, kuin minun omani. Ja kun hän puhuu, kuka tahansa tuntee itsensä pieneksi ja puolustuskyvyttömäksi. Hän kylvää pelkoa ympärilleen, hän nauttii siitä, minä tiedän sen.
Hän on kamala, mutta rakastan häntä silti.

Askel kerrallaan, astelen kohti isän työhuonetta. Ovi on kiinni, joten koputan.
Kukaan ei avaa.
Uskaltaudun raottamaan ovea, ihan vähän, ihan hiljaa, ja työnnän pääni huoneeseen. Ei ketään. Pöydällä ovat isän paperit ja tuhkakupissa käryävä savuke, muuten huone on täysin koskematon. Suljen oven nopeasti.

Minä en saisi olla siellä. Isä suuttuu, jos saa tietää, että edes koskin koko oveen.

Päätän etsiä isääni toisesta paikasta, hänen ja äidin makuuhuoneesta. Koko talossa on luonnottoman hiljaista. Kun nousen portaita ylös, kotitonttujen päät tuijottavat minua kylmästi. Ne virnuilevat, kuin tietäisivät jotakin, mitä minä en.

Niinhän ne taisivat tietää. Olisi pitänyt totella niitä, juosta pois. Mutta minä tyhmänä jatkoin matkaani.

Saavun oikean oven kohdalle. Sekin on kiinni. Koputan varovasti oveen. Ei vastausta, taaskaan.
Onko isä edes siellä? Painan korvani kiinni oveen. Kuulen sisältä ääniä, ihmeellisiä äännähdyksiä, liikahdusten ääniä.
Rypistän otsaani ja kohotan käteni kahvalle.

Miksen antanut asian olla?

”Isä?”
Avaan oven. ”Isä oletko sinä...”
Lauseeni katkeaa, kuin seinään. Minulla on yhtäkkiä kamalan kylmä..
Sängyllä makaa kaksi hahmoa, jotka eivät selvästikään huomaa, että joku astui sisään. Siinä on isäni, alasti, ilman vaatteita.
Haluaisin astui takaisin käytävään, ja unohtaa näkemäni, mutta jalkani eivät tottele. Seison vain kauhun valtaamana, ja tuijotan isäni alla pyristelevää hahmoa. Hän on tyttö, ehkä korkeintaan Bellatrix-serkkuni ikäinen, vaalea ja siro. Tytön vaatteet ovat suurena myttynä sängyn vieressä. Isäni on litistänyt hänet kokonaan oman ruumiinsa alle, ja tytön kauhistuneesta ilmeestä päätellen hän olisi mieluummin missä muualla tahansa.
”Olet kaunis...” isäni huohottaa, ja suutelee tyttöä väkivaltaisesti. Tyttö havahtuu ja alkaa pyristellä vastaan. Minun tekee pahaa. Puren huultani, jotten huutaisi.
Vihdoin isä vapauttaa tytön suun. Tämä haukkoo henkeä ja kääntää päänsä sivuun.
Hän katsoo suoraan minuun.
Tytön silmät ovat täynnä kyyneliä, kipua ja pelkoa. Hän tuijottaa minua, kuin pyytäen apua, ja avaa suunsa.
Jos hän sanoo nyt jotakin, olen pulassa.
”Olet minun huorani”, isä sihahtaa ja painaa itsensä kiinni tyttöön. Tämä alkaa huutaa.

Painan käsiä korvilleni. Voin edelleen kuulla sen huudon.

Paniikin vallassa peräännyn ovelle ja ryntään siitä käytävään. Juoksen portaita pitkin, omaan huoneeseeni. Käperryn sängylleni, yrittäen saada hengityksen tasaantumaan ja ruumiini lakkaamaan tärisemästä.
En tajua, mitä tapahtuu. Tiedän vain, että isäni tekee jotakin väärää, jotakin kamalaa, eikä minun olisi missään nimessä kuulunut nähdä sitä.

Vasta myöhemmin minä ymmärsin näkemäni, mutta se ei helpota sitä syyllisyyden tunnetta, jota olen kantanut mukanani siitä illasta asti.
Minun olisi pitänyt kertoa jollekulle. Sanoa äidille, mutten uskaltanut, koska hän olisi jättänyt isän. Serkuilleni, mutta he eivät olisi enää ikinä lähestyneetkään taloamme. Olisin voinut kertoa Remukselle tai Jamesille, mutta häpesin liikaa.
Ja pelkäsin, että isä saisi tietää minun nähneen. Oman raukkamaisuuteni takia isä ei koskaan jäänyt kiinni teostaan.

Paria päivää myöhemmin kotimme läheltä löytyi alaston, pahoinpidelty nuoren ja vaalean tytön ruumis.

Käännän kylkeä käperryn keräksi. Tänä yönä en takuulla näe kauniita unia, kuten en nähnyt yönä tasan kuusi vuotta sittenkään.

Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

-Stargazer