perjantai 2. toukokuuta 2008

Kolme tapaa suututtaa Bellatrix Musta [Fic]

Characters: Bellatrix (Mustan suku, Voldemort.)
Genre: Angst (Drama)
Pairing: Mainintana Bella/Rodophus, vihjailua Bella/Voldemortista
Raiting: K 11 (PG/K+)
Summary: Kolme tapaa suututtaa Bellatrix Musta. (Älkää kokeilko kotona)

A/N: Osallistuu "Kome kertaa kun..." haasteeseen, sekä FF100 (Liikaa) Kirjoiteltu Matikan-, fysiikan- ja ruokatunnin aikana. Oma lempikappaleeni on tuo toka.
Selvitystä iästä ym. Ficin lopussa!


1. Kutsu häntä Hulluksi

”Ihan totta, miksei?”
”Koska me emme halua leikkiä sinun kanssasi!”
Bellatrix seisoi mustassa silkkikaavussaan ja tuijotti sisaruksiaan. Andromeda piteli suojelevasti Narcissan kädestä kiinni ja sanoi vakavana;”Sinä suutut aina, jos häviät. Se ei ole kivaa.”
”Enkä suutu!” Bellatrix huudahti puolustelevasti. Narcissa pyöräytti silmiään.
”Mene pois Bella”, hän sanoi hiljaa.
”Leiki jonkun muun kanssa.”
Bellatrix tunsi vihan nousevan sisällään. Hän veti taikasauvansa esiin ja osoitti sillä Andromedaa.
”Minä olen sinun isosiskosi! Sinun kuuluu osoittaa kunnioitusta!” hän sähisi hampaidensa välistä. Narcissa uikahti ja piiloutui Andromedan taa. Tämä kuitenkin vain huokaisi ja sanoi tyynesti;”Pane sauva pois, Bella. Et saa taikoa koulun ulkopuolella.”
”Niinhän sinä luulet!” Bellatrix huusi. Häntä turhautti pikkusiskonsa kurittomuus. Hän tahtoi nähdä Andromedan alistuvan hänen tahtoonsa. Valitettavasti Andromeda oli jo tottunut siskonsa raivonpuuskiin, eikä välittänyt niistä. Hän kääntyi Narcissaan päin.
”Tule Cissy”, hän mutisi.
”Jätetään tuo hullu raivoamaan yksinään.”
Se oli virhe. Ensin kuului sähähdys, valonsäde lensi ilman läpi ja yhtäkkiä Andromedan poskeen oli ilmestynyt verta vuotava haava. Hän älähti kivusta ja painoi käden vuotavalle poskelleen. Bellatrixin silmät leimusivat suorastaan psykopaattisella tavalla, kun hän tuijotti aiheuttamaansa vahinkoa.
”Älä ikinä kutsu minua hulluksi!” hän kiljui. Sitten hän kääntyi ja juoksi pois, yönmustat hiukset takanaan heiluen.

2. Vihjaile suhteesta Voldemortin kanssa

”Miten sinulla on mennyt, Bellatrix-kulta?”
”Erittäin hyvin. Pimeän Lordi on ollut tyytyväinen palveluksiini.”
Kaunis, kahdenkymmenen ylittänyt nuori nainen hymyili meikatuilla huulillaan tädilleen, joka katsoi häneen vaikuttuneena.
”Se on hienoa. Äitisi on takuulla ylpeä sinusta”, Walburga kehui ja ylimielinen hymy Bellatrixin kasvoilla leveni.
”Kiitoksia. Jos se ei haittaa, palaisin nyt serkkujeni luo”, hän totesi kohteliaasti, nousten pöydästä. Hänen tätinsä ja tämän aviomies antoivat lyhyet nyökkäyksen hyväksynnän merkiksi ja Bellatrix lipui yläkertaan.
”Vai on hän sinuun tyytyväinen?” kysyi ivallinen ääni. Bellatrix käännähti ja tuijotti serkkuaan, joka nojaili seinää vasten kädet farkkujen taskussa. Jästivaatteissa. Hän halveksui sitä.
Pojan veli istui hiljaa sohvalla, säädyllisesti pukeutuneena ja hiukset kammattuna.
”Jos ymmärtäisit omaa parastasi, sinäkin liittyisit hänen joukkoihinsa”, Bellatrix sanoi kylmästi. Sirius nauroi. Kuinka hän kehtasi nauraa?
”Ei kiitos. Minulla on muita suunnitelmia, kuin toimia Voldemortin säälittävänä sätkynukkenaan.”
Bellatrix haukkoi henkeään.
”Kuinka uskallat! Kuinka saatat tahrata Mestarin nimen likaisella kielelläsi!”
Sirius virnisti.
”Voldemort, Voldemort, Voldemort.”
”Ei sanaakaan! Hiljaa, tai kiroan sinut!”
”Ja sen kun näkisi.”
”Anna olla Sirius”, kuului hiljainen ääni sohvalta. Regulus tuijotti tiiviisti tappelevia sisaruksiaan.
”Älä hanki enempää hankaluuksia.”
Sirius näytti siltä, että olisi halunnut sanoa jotakin, mutta totteli veljeään. Sen sijaan hän totesi ilkikurisesti;
”Taitaa Bellaa kiinnostaa muukin, kuin vain järjetön kidutus ja tappaminen.”
”Mitä sinä tarkoitat?” Bellatrix tiuskaisi. Sirius repäisi itsensä irti seinästä ja astui askeleen eteenpäin.
”Jollen pahasti erehdy Bella tuntee jotain hiukan suurempaa, kuin kunnioitusta... Miten sinä häntä kutsuit? Mestariaan kohtaan.”
Se oli tarkoitettu vitsiksi, mutta Bellatrixin kalpeille poskille nousi raju puna.
”Sinä punastuit!” Sirius huudahti voitonriemuisesti. Seuraavassa hetkessä hänet painettiin väkivaltaisesti seinää vasten. Kasvot vain senttien päässä Siriuksen omista, Bellatrix huusi;”Minä olen uskollinen Rodolphukselle! Olen liian alhainen, Mestari on liian hyvä minulle!”
Bellatrixin ääni oli täyttynyt vihasta, raivosta ja inhosta, mutta edes se tosiseikka ei voinut pyyhkiä virnettä Siriuksen kasvoilta. Bellatrix tunsi suurta halua kirota pojan, mutta hän hillitsi itsensä. Keskenkasvuinen teini, hän ei ollut sen arvoinen. Hän päästi irti, kääntyi ja käveli ovelle. Sirius huusi hänen peräänsä;”Kannattaisi ottaa ero Rodolphuksesta! Äitisi tuskin katsoo hyvällä, jos olet kahden miehen kanssa yhtä aikaa!”
Bellatrix ei voinut hillitä temperamenttiaan ja kirosi; ”Saastainen verenpetturi, kakara, hyödytön Rohkelikko!” hän solvasi serkkuaan pahimmilla loukkauksilla, mitä tiesi. ”Toivottavasti kuolet!”
Hän paiskasi oven kiinni ja ryntäsi alakertaan Siriuksen pilkallinen nauru korvissaan kaikuen.

3. Ilmoita sukulaisen petturuudesta

”Olen erittäin tyytyväinen palveluksiisi, Bellatrix.”
”Se on minulle tärkeämpää, kuin mikään muu.”
Voldemort katsoi, kuinka Bellatrix kumarsi syvään. Sitten hän jatkoi kylmällä, laskelmoivalla äänellä;
”Samaa ei valitettavasti voi sanoa sukulaisistasi. Olen pettynyt teihin Mustiin.”
”Mestari... jos puhut siitä rohkelikosta... tai siitä jästin naineesta verenpetturista. He eivät kuulu sukuumme.”
Voldemortin huulet kaartuivat ivalliseen hymyyn.
”Ei. En puhu heistä. Näyttää siltä, että suvussanne on muitakin mätiä oksia.”
Bellatrix odotti, että Voldemort jatkaisi. Hänen mieleensä hiipi epäilys. Hän toivoi, että se oli väärä.
”Puhun toisesta serkustasi, Reguluksesta.”
Tätä hän oli pelännyt. Mitä Regulus oli tehnyt?
”Mestari... Jos saan kysyä... mitä on tapahtunut?”
Voldemort nauroi kylmästi ja tunteettomasti. ”Hän on osoittanut pahimmanlaatuista pelkuruutta, sanoisin. Typerä poika. Koetti pettää minut. Voin kuitenkin ilokseni kertoa, ettei hän onnistunut.”
Bellatrix vajosi polvilleen Voldemortin eteen ja sanoi; ”Mestari, olen pahoillani. Olen valmis kostamaan... valmis tappamaan hänet, Herrani.”
”Nouse ylös, Bellatrix”, Voldemort käski. Hänen huulillaan oli edelleen kylmä hymy.
”Ei sinun tarvitse vaivautua, poika on jo kuollut.”
Bellatrix nyökkäsi turtana. Voldemort kohotti sauvansa.
”Mene. En tarvitse sinua nyt. Tunnet kyllä kutsuni, kun on aika.”
Bellatrix nyökkäsi taas ja käveli poikki suuren huoneen vaitonaisesti. Heti rakennuksen ulkopuolella hän ilmiintyi vanhempiensa taloon. Siellä ei hänen onnekseen ollut ketään. Bellatrix nousi yläkertaan, huoneeseen, jossa sijaitsi valtava sukupuu. Hän liuotti sormiaan kangasta pitkin, kunnes löysi oikean nimen; Regulus Musta.
Regulus oli ollut hänen suojattinsa, lempisukulainen, läheisempi, kuin omat siskot koskaan. Vaikka Bellatrix oli tottunut tappamaan, tuntui hänen kuolemansa silti pahalta.
Mutta hän oli pettänyt Herran. Siitä ei selvinnyt ilman rangaistusta ja Reguluskin oli tiennyt sen. Hän oli omaa tyhmyyttään tehnyt sen, mitä sitten olikaan tehnyt.
Bellatrix nappasi pöydältä lasisen pallon ja paiskasi sen päin seinää. Pallo hajosi ja tuhannet lasinsirut lensivät pitkin lattiaa.
Hän vajosi polvilleen sirujen keskelle. Lasi raapi ihoa rikki, mutta Bellatrix ei tuntenut muuta, kuin silmitöntä vihaa serkkuaan kohtaan, joka oli pettänyt hänet ja jalon sukunsa.

-Stargazer

A/N:
Hahmojen Iästä
Kiitos J.K. Rowlingin sivujen, tiedämme, että Bella on syntynyt vuonna 1951. Näin ollen hän on Siriusta (-60) yhdeksän vuotta vanhempi. Myös Narcissan syntymävuosi on ilmoitettu, se on 1955, joten hän on sisartaan neljä vuotta nuorempi. Andromedan ikää ei ole sanottu. Ajattelen hänen kuitenkin olevan keskimmäinen sisarus, sillä hän on sukupuussakin keskellä. Hänen syntymävuotensa tässä ficissä on 1953. Regulus on Siriusta vuoden nuorempi, siis syntynyt vuonna 1961.

Ensimmäinen osa
Bellatrix - 12 (Ensimmäisen luokan lopettanut.) Andromeda - 10 ja Narcissa - 8.
Toinen osa
Bellatrix - 22, Sirius - 13 (Regulus - 12)
Rowling on todennut, ettei Bella koskaan rakastanut Rodolphusta, vaan hänen oikea rakkautensa oli Voldemort. Siitä siis idea tähän.
Kolmas osa
Bellatrix - 29, Regulus - 19 (Voldemort - ties mitä.)
Tämä ei ole ihan Canonia, Voldemorthan ei tiennyt Reguluksen tuhonneen Hirnyrkkejä. Nyt hän kumminkin tietää, koettakaa kestää.
Olen myös tietoinen, että Ted on jästisyntyinen velho, mutta Bellaa tuskin kiinnostaa onko hän jästisyntyinen vai jästi.
Joskus joku esitti teoriansa, että kun Siriuksen ja Andromeda olivat läheisiä, niin ehkä myös Regulus ja Bella? Sitä teoriaa on sitten lainattu.
En ole ikinä ennen kirjoittanut Voldemortista, toivottavasti onnistuin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oi aivan loistava!!
Jotenkin tämä on jäänyt huomioimatta finissä, liekö siellä koskaan edes ollutkaan :D
Mutta hienoa työtä ja lopussa olevat taustatiedot ovat kiva lisä, koska olen kiinnostunut kaikenmaailman päivistä ja muista tapahtumista, mitä JK on meille antanut.. Ainoa, mikä lievästi häiritsi, ei liittynyt tekstiin mitenkään vaan sen vieressä olevat nuo syntymäpäivät (lupinit sun muut) olit laittanut ainakin Dracolle, Harrylle, Nevillelle ja kai Ginnylle syntymävuodeksi 1960 (eli siis Siriuksen at co. syntymävuoden) Harry ja muut ovat siis syntyneet 1980 mutta sen varmaan tiedät :D (kauheaa pilkunviilantaa) Mutta loistava ficci, Bella on yksi ihan all-time-favouriteistani HP:ssa

~Amy Malfoy (sama kuin finissä)