Prinsessani

Genre: Angst, romance
Rating: K 15
Warnings: Raiskaus, chan (eli nuoremman ja vanhemman suhde)
Summary: Minä tahdon oman prinsessani. Tahdon kuulla hänet kuiskailemassa omaa nimeäni, pienet kädet takertumassa minun hiuksiini. Haluan nähdä hänen nuoren vartalonsa valkoisilla lakanoilla.

A/N: Eleanor ansaitsee halaukset esiluvusta *Halaus* Syntyi, sillä kuuntelin liikaa Hellfirea saksaksi ;)



Huulet ovat verenpunaiset. Hiukset mustat, kuin eebenpuu, iho valkea, kuin lumi.
Minä luulin, että niin on vain saduissa. Ei, tuo tyttö ei ole todellinen. Minä katselen häntä hellästi. Olen aina ollut hyvä hänelle, kiltti ja ystävällinen, prinssi, joka ratsasti hänen luokseen uljaalla ratsullaan.


Hän on kaunis, mutta tyttö on kiittämätön ja ylpeä, eikä koskaan palkinnut avuliaisuuttani. Ja se raastaa minua. Minä tahdon palkintoni.

Seuraan häntä kotiin. Minä tiedän, missä hän asuu. Hänen ikkunansa on itään, kohti nousevaa aurinkoa ja uutta aamunkoittoa. Kuvittelen, kuinka aamuaurinko valaisee meidän yhtyeenkietoutuneet vartalomme.

Miksi, oi miksi? Olen yrittänyt hillitä tunteitani, hän on vain pieni tyttö, kahdeksan vuotta minua nuorempi. Niin nuori ja viaton, kahdentoista kesäinen prinsessa.
Minä tahdon oman prinsessani. Tahdon kuulla hänet kuiskailemassa omaa nimeäni, pienet kädet takertumassa minun hiuksiini. Haluan nähdä hänen nuoren vartalonsa valkoisilla lakanoilla.


Hänen vanhempansa ovat poissa kotoa, minä tiedän sen. Kuulin hänen puhuvan siitä ystävilleen, hän on saanut viettää yönsä yksin. Eikö hän ole liian nuori sellaiseen? Jonkun täytyy nukkua hänen vierellään, pidellä sievistä käsistä kiinni ja koskettaa.

Niinpä minä kiipeän palotikkaita pitkin hänen huoneensa ikkunalle ja katselen sisään. Tyttö istuu peilin edessä, kammaten märkiä hiuksiaan, päällään ainoastaan valkea pyyhe. Minä koputan ikkunaan. Prinsessani hätkähtää, mutta avaa ikkunan.

”Mitä siinä teet täällä?” hän kysyy, hämmentyneenä.
”Tulin suojelemaan sinua pahoilta unilta”, vastaan, suudellen hänen täydellisiä huuliaan. Pelkkä suudelma, siihen minä olen tyytynyt jo puolen vuoden ajan. Tyttö oli niin helppo, antautui ihailulle kyseenalaistamatta, rajoja asettamatta.

Enää se ei riitä. Minä liu’utan käteni hänen pyyhkeensä reunalle. Prinsessani vetäytyy kauemmas.
”Mene pois”, hän käskee epävarmalla äänellä. Hymy leikkii huulillani.
”En mene, pieni prinsessani. Olen prinssisi ja tulin suojelemaan sinua.”

Kuka suojelee tyttöä minulta?
Minkä minä sille voin, että hän on niin upea? Minä en pyytänyt häntä astumaan elämääni. Minä olen syytön tähän kaikkeen, olemme päätyneet tähän yksinomaan tytön kevätkenkäisyyden takia.

Otan tyttöä kädestä kiinni ja vedän varoen pyyhettä pois hänen päältään. Hän seisoo siinä, tietämättä, mitä tehdä. ”Älä”, hän kuiskaa hiljaa, mutta minä en kuuntele. Kangas liukuu prinsessani jalkoihin ja minä katselen hänen vartaloaan, jota toinen yrittää epätoivoisesti peittää.

Enää ei mikään estä minua. Kovakouraisesti minä kaadan tytön sängylle, pehmoeläinten keskelle. Selätän hänet valkoisille, neitseellisille lakanoille ja pidän aloillaan. Avaan housujeni vetoketjun. Tajuaako hän edes, mitä on tapahtumassa?

Tyttö vetää peiton päälleen piilottaakseen posliinisen vartalonsa minulta. Riisuudun ja kömmin hänen viereensä sängylle.

”Älä pelkää, prinsessa”, minä kuiskaan. ”Ota se peitto pois päältäsi. Kukaan ei satuta sinua, kulta.”

Hän pudistaa päätään, peloissaan. Minä hengitän hänen kasvoilleen. ”Ota peitto pois”, kuiskaan uhkaavasti. Prinsessani pitää itsepintaisesti vartalonsa piilossa. Hän ei arvosta yritystäni rakastaa ja se loukkaa minua, saa vihan kuplimaan sisälläni.

Minä tartun häneen. Otan hänestä kiinni ja heitän lattialle. Tyttö huutaa kivusta, kun hänen ruumiinsa kohtaa puisen lattian. Nopeasti hän yrittää kömpiä jaloilleen, mutta minä olen nopeampi. Istun hajareisin hänen siron lantionsa päälle, painan hänet lattiaa kaikella voimallani. Hyväilen pientä prinsessaani, hänen nuoria rintojaan.

Tunnen nautinnon joka puolella kehoani. Tyttö vapisee, pyytää minua lopettamaan, huutaa apua. Joku voi kuulla sen.
”Hiljaa, kaunokainen”, minä kuiskaan hänen korvaansa. ”Hiljaa, prinsessani. Anna minun rakastaa sinua, anna minun viedä neitsyytesi.”

”Lopeta”, tyttö itkee. ”Ole kiltti, lopeta...”

Hän ei nauti kosketuksestani. Hän ei halua olla kokonaan minun. Se suututtaa minua yhä enemmän.

”Anna minun rakastaa sinua”, kuiskaan uudestaan. ”Anna minun tulla sisääsi, tai sinä kuolet.”
”Teen mitä tahansa, päästä minut menemään...”

Sormeni puristuvat hänen valkean kaulansa ympärille. ”Anna minun ottaa sinut.”
Ote tiukentuu.
”Sinä olet minun prinsessani.”

Tyttö puhkeaa hervottomiin kyyneliin. Hän makaa lattialla ja itkee lohduttomasti. Minä levitän hänen reisiään ja varoen työnnyn hänen sisäänsä.

Tyttö huutaa ja yrittää estää minua. Varmoin työnnöin minä etenen yhä pidemmälle, lähemmäksi huippuani. Punaista verta valuu pitkin valkoisia reisiä.

Minä en tunne katumusta, en häpeää, ainoastaan mielihyvää. Laukean nuoren vartalon sisään ja huuliltani karkaa huokaisu.

”Olet täydellinen, prinsessani.”
Suukko huulille. Nuolen kyyneleet pois.
”Liian täydellinen, jotta voisin jättää sinut kylmään maailmaan.”

Tytön ikkuna on kohti itää ja auringonnousua, jota hän ei enää koskaan näe.

- Stargazer

A/N: Viel Danke.