Seitsemän Kuolemansyntiä (Originaali)

A/N: Eli joskus hiukan ennen Joulua kirjoitettu. Seitsemän lyhytta tarinaa siitä, kuinka kuolemansynnit toteutuvat arkielämässä.
Puhekieltä ja lievää kiroilua.


1. Mässäily
”Yks suklaatorttu”, Serena sanoi tiskille. Myyjä hymyili, ja ojensi hänelle leivoksen.
”Tuleeko muuta?”
”Ei.”
”Yksi ja kaksikymmentä, kiitos.”
Serena maksoi, ja käveli leivoksen kanssa pöytään. Helena kohotti hänelle kulmiaan.
”Toi on sun kolmas tänään.”
”Entä sitten?” Serena kysyi nauraen.
”Nyt on Joulu. Jouluna kuuluu syödä suklaata.”
Tytöt olivat hetken hiljaa. Serena maiskutti torttuaan.
”Tiedätsä, kehitysmaissa ne ei oo tollasta nähnytkään”, Helena aloitti.
”Ne olis ilosii, jos sai sees puuroa aamulla.”
Serena tuhahti, ja leikkasi uuden palan.
”No ne onkin sellasia luurankoja. Ei niillä oo ees rintoja, en mä halua sellainen olla.”
Helena ei sanonut mitään. Kakku katosi Serenan lautaselta.

2. Ahneus
”Mun on ihan pakko saada toi ripsari!”
Serena oli pysähtynyt hyllykön eteen.
”Ne mun vanhat on jo ihan paskoja. Ja sit uudet farkut, kun ei sellasii normaalei enää kukaan käytä.”
”Sere hei, sä ostit farkut just kaks viikkoo sitten”, Alisa huomautti. Serena tuhahti.
”Ne oli huonot. Mä tartten uudet.”
Sofia katseli ripsivärejä ja tokaisi:
”Sere on oikeessa. Uus muoti, uudet vaatteet.”
”Tehän voisitte kurkata jostain kirppikseltä”, Alisa ehdotti.
”Sielt saa oikeesti hyviä vaatteita ja tosi halvalla!”
Vastaukseksi hän sai pilkallista naurua.
”Joo, ihan kun mä jonkun vanhoja käyttäisin”, Sofia irvaili. Hän nappasi ripsivärin hyllystä.
”Mä otan ainakin tän. Se on halpa.”
”Niin, eikä se olekaan kuin vasta sun viides”, Alisa mutisi itsekseen.

3. Laiskuus
”Serena! Viehän Mauno ulos!”
”En mä nyt jaksa. Oon mesessä.”
”Sä olet ollut taas koneella koko päivän! Siellä on kiva ilma, kuule!”
Serena kurkkasi ulos ikkunasta. Satoi lunta. Varmasti ainakin kymmenen asteen pakkanen.
”Siellä on kauheen kylmä, en mä haluu lähtee!”
”Serena, Maunon pitää päästä ulos. Sillä on hätä. Sä et ole käyttänyt sitä kertaakaan tällä viikolla.””Nyt on loma.”
”Koiraa pitää käyttää lomallakin.””No emmä nyt jaksa!”
Äiti huokaisi. Hän napsautti remmin kiinni Maunon pantaan. ”Tule poika, mennään ulos.”

4. Kateus
”Se on niin nätti.”
”Niinpä! Näitsä sen hiukset? Ne näyttää tosi makeilta!
”Joo, näin. Miten se on saanu leikata ne silleen? Ja värjätä? Mun äiti ei anna mun värjätä, ennen kuin mä oon kuusitoista.”
”Sil on toises korvas kolme reikää, siis yhdessä korvassa! Ja mä en saa ees yksiä!”
”Niin, ja sit se on viel niin laiha. Vähän mä oon joku norsu, kun vertaa siihen.”
”No, et oo ainakaan yht lihava, kun mä.”
”Me ollaan kuule ihan yht laihoi, mut ei läheskään yht laihoi, kuin se. Kaikki pojat on ihan hulluna siihen.” ”Niinpä! Ei ihme, kun se on oikeesti niin täydellinen.”
”Joo. Mä oon kateellinen sille.”

5. Viha
”Miksi sä soitit mulle?”
”Sere, mä olen tosi pahoillani”, Karlan ääni sopersi. Se oli aina ollut aika herkkä.
”No se on vähän myöhäistä nyt.”
”Sere, se oli oikeesti täysi vahinko! Mä ostan sulle uuden levyn!”
”Siin oli nimmari. Sä et saa hankittuu uutta nimmaria, ne ei tuu enää ikinä Suomeen.”
Karla itki. Serena tiesi, että hän inhosi riitelyä. Ei Serenakaan siitä pitänyt. Loppujen lopuksi, sehän oli vain levy, eikä hän edes pitänyt koko bändistä.
”Mä olen oikeesti sairaan pahoillani!” Mä teen mitä vaan, mä vaan haluun pysyy sun ystävänä.”
Serena oli hiljaa. Hetken hän oli jo aikeissa antaa anteeksi.
”Painu Helvettiin”
Sitten hän katkaisi puhelun.

6. Ylpeys
”Ysi plussa?” Emmi toisti epäuskoisena. Serena nyökkäsi.
”Et sä voi saada ysi plussaa! Sä oot luokan paras enkussa!”
Serena nyökkäsi taas.
”Niinpä. Ja Kati sai kymppi miikan. Mä oon ihan varma, että se lunttas. Se ei vaan voi olla mua parempi.”
”Ei niin. Ja toi ola vaikea koe, ei siitä voi saada kymppi miikkaa huijaamatta. Ja se on huono koulus muutenkin. ”
Serena myönteli ystäväänsä. Syvällä sisimmässään hän tiesi, ettei vain ollut lukenut tarpeeksi. Kati oli varmasti numeronsa ansainnut. Mutta Serenan ylpeys ei sallinut sellaisia ajatuksia.
Hän oli kuitenkin luokan paras enkussa.

7. Haureus
”Näitsä, kun se iski mulle silmää.”
”Joo, se on varmaan ihastunut suhun!”
Serena hymyili. Hän katsoi vaivihkaa Eliasta. Hän oli koko koulun halutuin poika ja juuri jättänyt edellisen tyttöystävänsä. Se oli kolmas kerta kuukauden sisällä.
”Se on oikeesti koulun pahin naistenmies, mut se älyttömän söpö!” Elina huokaisi. Serena ei voinut kieltää sitä. Elias oli hyvännäköinen, mutta hänellä oli jo poikaystävä, Anton. Antonkin oli tosi ihana ja suloinen, muttei läheskään Eliaksen veroinen.
”Nyt se tulee tänne!” Elina supatti kiihkeästi. Serena kääntyi katsomaan. Elias käveli tyttöjen luokse, hymyillen hurmaavasti.
”Moi Sere, moi Ellu”, hän sanoi huolettomasti. Tytöt hymyilivät takaisin. Elias jatkoi.
”Mä aattelin Sere, et voisitsä tulla tonne mun kaa”, hän osoitti syrjäistä nurkkaa. ”Kun mulla olis sulle asiaa.”
Serena vilkaisi Elinaa. Molemmat tiesivät, mistä asiasta oli kyse.
Nuoleskelusta.
”Mene”, Elina kehotti. Serena oli kahden vaiheilla.
”Okei”, hän sanoi lopulta. Elias hymyili ja vei Serenan pois muiden luota.
Serena oli ollut oikeassa. Heti tarpeeksi kauas päästyään, Elias painoi hänet seinää vasten ja suuteli. Serena vastasi suudelmaan. Antonin nimi tykitti takaraivossa. Elias oli Antonia parempi suutelija.
Eikä hän saisi tietää, joten mitä se edes haittaisi?

-Stargazer

A/N: Tykkään tästä :)