Characters: Astra, Illusia
Pairing: Astra/Illusia
Genre: Romance, vähän angst, tällainen pohdiskelu :)
Rating: Sallittu
Summary: "Mutta mitä on kauneus?"
A/N: Hmm, eka Femslash tarinani. Tämän piti olla ficci, mutta kun aloin kirjoittaa, minulle selkeni, että tästä ei voi tulla muuta, kuin originaali. Hahmot ovat siis minun, lyricat ovat Nightwishin. Laulu on "Ghost love Score", kymmenen minuutin pituinen orkisterihirvitys, ja aivan ihana kappale. Tässä on vain pätkä siitä laulusta, jaan kappaleen aina mielessäni kolmeen osaan, sillä niissä kaikissa on hiukan erilainen tunnelma, musiikki ja sanat. Joten tämä on ensimmäinen osa :) Kannattaa kuunnella, kappale on aivan ihana ^^
We used to swim the same moonlight waters
Oceans away from the wakeful day
Tiedätkö, ei ole varmaan mitään kauniimpaa, kuin öinen meri.
Vesi hohti kuunvalosta hopeisena, lainehti tummana ja samettisena. Meitä oli kaksi, minä ja Illusia, paras ystäväni. Kaukana muusta maailmasta, kaukana huomisesta päivästä. Ainoa ääni oli meidän oma naurumme, joka kiiri merta pitkin sen jokaiseen kolkkaan. Illusia roiski vettä päälleni ja minä yritin epätoivoisesti suojautua.
Scent of the sea before the waking of the world
Brings me to thee into a blue memory
Myöhemmin me makasimme rannalla, märkinä, mutta onnellisina. Haistoin suolaisen veden tuoksun, tunsin hiekan selkäni alla. Illusia makasi vieressäni, kylmästä hytisten. Leuto kesätuuli suhisi korvani luona, puhalsin hyttysen pois iholtani.
Kun aamuauringon ensimmäiset säteet kiipesivät taivaalle, tarttui Illusia käteeni.
”Astra, muistatko, kun tapasimme ensimmäistä kertaa?” hän kysyi hiljaa kuiskaten. Minä nyökkäsin. Kyllä minä muistan.
Into a blue memory...
Painoin silmäni kiinni.
* * *
Siren from the deep came to me
Sang my name, my longing
Täällä on niin tuulista. En saa pidettyä papereitani järjestyksessä, vaan pelkään, että ne lentävät mereen. Ärsyttävää.
Raivoan tuulelle, typerälle luonnonilmiölle, se sotkee kaiken. Se sotkee riimini ja mustat hiukseni. Ja siinä tuulen kanssa tapellessa huomaan, että joku katselee minua. Tyttö, tuskin minua vanhempi, istuu muurilla ja tuijottaa. Tytön vaaleat hiukset ovat tuulen riepottelemat, mutta siniset silmät nauravat. Päällään hänellä on puhtaanvalkea mekko, joka sointuu posliininväriseen ihoon.
Kun katseemme kohtaavat, hän hyppää alas muurilta ja kävelee luokseni. ”Kuka sinä olet?” hän kysyy uteliaasti, tyttömäisen korkealla äänellään. Olen hetken hiljaa, miettien vastausta.
”Astra”, sanon viimein. Tytön silmissä välkähtää.
”Astra”, hän toistaa pohdiskelevaan sävyyn. Se saa sydämeni hypähtämään. Kukaan ei ole koskaan sanonut nimeäni sillä lailla... tunteella. Ja silloin minä ymmärrän.
Tuo tyttö on se, mitä olen etsinyt, mitä olen kaivannut, ystävää.
Enkä minä edes tunne häntä.
Still I write my songs
About the dream of mine
“Mitä sinä teet?” hän kysyy, viitaten papereihini. Havahdun transsista.
”Ne ovat lauluja”, vastaan ja alan kiireesti keräillä luonnoksiani pois. Hän ojentaa valkoisen kätensä.
”Saanko katsoa?” hän pyytää. Epäröin hetken. Mitä haittaa siitä olisi? Jos hän nauraa, me tuskin ikinä enää tapaamme. Ojennan yhden kirjoituksistani hänelle.
Tyttö alkaa lukea, minä käännän katseeni pois. En uskalla katsoa hänen ilmettään.
Hetken ajan kestää sitä piinaava hiljaisuutta. Sitten hän rikkoo sen.
”Se on tosi hyvä. Mistä se kertoo?”
Tuijotan maata ja rantahiekkaa.
”Unelmista.”
Worth everything I may ever be
“Sinä voisit olla kirjailija.”
Muuhun minusta ei olekaan.
A child will be born again
That siren carried him to me
Hän tarttuu käteeni, varovasti. Minä hätkähdän, en ole tottunut niin äkilliseen kosketukseen.
”Tule”, hän pyytää. Katselen häntä epäluuloisesti.
”Minne me menemme?”
”Tule, minä näytän sinulle jotakin”, tyttö kehottaa, niin viattomalla äänellä, että hänestä on vaikea uskoa pahaa. Katselen ympärilleni.
”Hyvä on, näytä minulle”, vastaan lopulta. Hän lähtee kuljettamaan minua poikki hiekan. Se on kuumaa, jalkojani polttaa. Mietin, mitä olen oikein tekemässä. En tunne häntä ollenkaan, tästä ei ehkä seuraa hyvää.
Enkä siltikään revi kättäni irti hänen kädestään. Seuraan loppuun asti.
Me kiipeämme ylös kalliolle. Kumpikaan ei puhu, ei sano sanaakaan. Lopulta me saavumme huipulle ja henkäisen ihastuksesta.
Se on kauneinta, mitä olen nähnyt. Meri kiiltää timanttisena, se jatkuu silmänkantamattomiin. Vaaleansininen taivas on pilvetön, aurinko paistaa kirkkaana. Hän seisoo vierelläni ja kuiskaa hiljaa:”Minä olen Illusia.”
Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin. Se on taianomainen hetki. Minä ja Illusia, uusi ystävämme, seisomme maailman katolla, muiden tavoittamattomissa. Uusi maailma, meidän maailmamme.
First of them true loves
Singing on the shoulders
Illusia, kuka sinä olet?
Minä istun maahan. Illusia seisoo, tuijottaa merta. Valkea mekko liehuu tuulessa, muistuttaen niistä satujen prinsessoista, jotka odottavat kalliolla rakkaidensa paluuta mereltä kotiin. Ehkä Illusia on tällainen prinsessa, joka etsii rakastaan. Minä näperrän mustien hiusteni kaksihaaraisia latvoja. Minäkin haluaisin sellaisen prinssin, oman prinssin, joita on saduissa. Pelkään, ettei kukaan koskaan tule rakastamaan minua, en ole tarpeeksi hyvä. Aina voisi olla hieman kauniimpi, hieman laihempi, hieman viisaampi. Pelkkä kirjoitustaito ei riitä, kuka sitä enää nykyään arvostaa?
”Kaunista, eikö?” Illusian ääni rikkoo lasikuplani, tunkeutuu minun maailmaani.
”On”, minä vastaan. Hän ei lopeta.
”Mutta mitä on kauneus?”
Sitä minun täytyy miettiä hetken.
”Kauneus on puhtautta ja viattomuutta”, vastaan verkalleen. Illusia nyökkää.
”Entä rakkaus? Onko rakkaus kaunista?”
Minä nyökkään. ”Kun välittää aidosti toisesta, se on. Ystävyysrakkaus on kaunista, se on kuin ystävyyttä, mutta vielä läheisempää.” Illusia nyökkää uudestaan. Sitten hän siirtää katseensa merelle.
”Minä olen rakastunut.”
* * *
Of an Angel, without care for love ’n loss
Kiipesin myöhemmin uudestaan samalle kalliolle, mutta se ei näyttänyt samalta.
Illusia oli enkeli, vain hänen kanssaan minulla oli kauneutta, koska kauneus on aina kahden kauppaa. Niin kuin rakkauskin.
My fall will be for you
My love will be in you
If you be the one to
Cut me I’ll bleed forever.
-Stargazer
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Muistelinkin nähneeni tämän jossain..
Luin nanoasi ja mietin, milloin ne tapasikaan ensimmäisen kerran.
Lähetä kommentti