Piiloon [FanFiction]

Author: Stargazer
Characters: Sirius, Andromeda
Ship: -
Genre: Angst (?)
Raiting: G

Summary: Sirius kaipaa vanhempaa serkkuaan.
A/N: Songfic. Jippu - Piiloon.




Mun oli pakko kadota
Mun oli pakko saada vajota

Suuren, pimeän huoneen nurkassa istuu poika, halaamassa itseään. Hän on nuori, alle kymmenvuotias, pienikokoinen ja mustahiuksinen Sirius Musta. Hän on painautunut tiiviisti seinää vasten. Alhaalta kuuluu vanhempien huutoa, lasiesineiden helinää. Häntä pelottaa
Kädessän Sirius pitää pientä lasinpalaa, joka on kirkas ja läpinäkyvä. Vain reunat ovat tahrautuneet punaiseen vereen. Vereen, joka valuu pieninä noroinen hentoja käsivarsia pitkin.

Mä tahdoin jäädä sun luo
Mä tahdoin jäädä sun luo

Lattialla hänen vieressään on valokuva kauniista nuoresta, noin neljäntoista ikäisestä tytöstä. Ruskeat hiukset valuvat kauniisi olkapäille. Vihreät silmät tuikkivat iloisesta. Kuvan alareunaan on kirjoitettu sotkuisesti mustalla tussilla yksi ainoa sana. Meda.
Poika kuiskii nimeä yöhön.

Mun täytyy uskaltaa nukahtaa
Mun täytyy pystyä tuntemaan
Jotenkin ilman sua

Elämä kotona osaa olla täyttä helvettiä. Häntä lyödään, hänelle huudetaan. Hän ei ole tarpeeksi hyvä. Mutta Meda suojeli häntä. Kun Meda oli lähellä, hän oli turvassa. Kukaan ei voinut satuttaa häntä.
Mutta kun hän on poissa…

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta

Meda rakensi heille majan tuoleista ja peitoista. Siellä he olivat turvassa muulta maailmalta. Kahdestaan. Piilossa.

Suojasit syliin pahoilta unilta

Meda halasi häntä. Piti häntä sylissään. Silloin hän saattoi nukahtaa rauhassa.
”Ei mitää pelättävää, Siri”

Kirjoitit selkään, mua aina rakastat

Medan sormet silittivät Siriuksen hiuksia ja käsivarsia, kirjoittivat niihin viestejä salaisella kielellä jota muut eivät ymmärtäneet.

Vaikka oon niin rikki ja sekaisin

Meda antoi hänen itkeä rauhassa. Hän jaksoi kertoa yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki oli hyvin.

Mun oli pakko kadota
Mun oli pakko saada vajota

Nyt maja on rikottu. Meda on poissa. Mutta Sirius on piilossa. Piilossa varjoissa, toivoen, ettei kukaan löydä häntä sieltä.

Mä tahdoin jäädä sun luo
Mä tahdoin jäädä sun luo

”Onko sinun ihan pakko mennä?” Sirius kuiskasi hiljaa. Meda hymyili.
”Kesä on ohi. Minun pitää palata kouluun.”
”Enkö minä voisi tulla mukaan?”

Sä tiesit, että pelkään pimeää
Sä tiesit, pelkään etä yksin jään

”Et voi jättää minua” Sirius sanoi hiljaa.
”En halua olla yksin.” Meda halasi häntä.
”Pimeässä ei ole pelättävää. Et ole yksin. Lupaan pysyä täällä, vaikka olenkin muualla”


Mä tahdon hengittää sua
Mä tahdon hengitää sua

Meda ei ikinä valehdellut. Sirius uskoi häntä. Meda ei ole jättäny häntä. Hän on täällä, nauramassa, halaamassa Sirius, kuiskimassa hänen korvaansa.
Kertomassa, ettei ole pelättävää, että kaikki olisi paremmin huomenna.

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta
Suojasit syliin pahoilta unilta
Kirjoitit selkään mua aina rakastat
Vaikka oon niin rikki ja sekaisin


Stargazer

A/N: Kuuntelin tota laulua ja kuvia vilisi päässäni.. Joten kirjoitin tämän.