tiistai 25. joulukuuta 2007

Tähtilapset [FanFiction]

Tähtilapset
Characters: Sirius, Andromeda
Genre: General
Raiting: G (S)

Summary: Andromeda kertoo Siriukselle heidän nimistään.
A/N: Kirjoitettu kello kolme aamuyöstä.

”Me olemme tähtiä, Sirius.”
Katsoin vanhempaa serkkuani hämmästyneenä. ”Tähtiä? Me vai?”
Andromeda nyökkäsi. ”Haluan näyttää sinulle jotakin.” Hän otti kädestäni, ja johdatti läpi kynttilöin valaistun huoneen ja veti raskaat samettiverhot pois ikkunan edestä. Yö oli kirkas ja taivas näkyi selkeästi. Kaunista.

A grand oasis in the vastness of gloom
Child of dew-spangled cobweb, Mother to the Moon

“Katso, Sirius. Tuonne eteenpäin. Siellä on etelä”
Tähtäsin katsettani kauas horisonttiin. Tähdet välkkyivät, loivat hämyistä valoa öiseen maisemaan. Tulikärpäsiä taivaankannessa.

Constellations beholders of the 3rd vagrant
Theater for the play of life

“Näethän sen, mikä näyttää vaihtavan väriään?”
Minä nyökkäsin hymyillen. Pidin siitä tähdestä. Se tuntui jotenkin tutulta.
”Se olet sinä”

Tragedienne of heavens
Watching the eyes of the night

“Se on Sirius”
Rypistin kulmiani. ”Sirius?”
Serkkuni nauroi iloisesti. Kaipa minä kuulostin yllättyneeltä. Niin kuin minä olin.
”Ihan totta. Se on sinun ikioma tähtesi”

Sailing the virgin oceans
A Planetride for Mother and Child

“Katsohan sitten oikealle.”
Tein niinkuin Andromeda käski. Oikealla oli suuri joukko tähtiä. Ne näyttivät muodostavan jonkinnäköisen kuvion.
”Se on tähtikuvio. Ja sen nimi on Andromeda”
Nyt oli minun vuoroni nauraa ääneen. Eihän siinä ollut mitään järkeä!
”Ei se ole totta! Sinä olet Andromeda!”

Floating upon the quiet hydrogen lakes
In this ambrosial merry-go-round they will gaze

“Tunsin vahvat kädet ympärilläni. Jalkani irtosivat lattiasta.
Andromeda nosti minut vaivattomasti ilmaa, kuin olisin ollut pikkulapsi. En tietenkään ollut. Viisi vuotias on jo vanha. Mutta Andromeda onkin jo yhdeksän. Hän on minuakin viisaampi,

Ephemeral life touched by a billion-year-show
Separating the poet from the woe

“Hei, mistäs lähtien sinä et ole minua uskonut?”
Käänsin kasvoni serkkuuni. Hänen ruskeat silmänsä tapittivat minua hiukan surullisesti. Huomasin silti, että hän taisteli hymyilyä vastaan. Väänsin kasvoni vastustamattoman suloiseen koiranpentuilmeeseen, ja Andromeda ei pystynyt enää teeskentelemään loukkaantunutta.
”Kyllä minä uskon. Luulen niin.”

Oracle of the Delfian Domine
Witness of Adam's frailty

Andromeda laski minut alas. “Todistan sen sinulle. Tule”
Hän vei minut pois ikkunasta, marmorisiin portaisiin. Laskeuduimme hiljaa nitä pitkin, sillä emme halunneet herättää muita.
Andromeda johdatti minut kirjastoon. Se oli yleensä kiellettyä aluetta meiltä lapsilta. Se oli suuri huone, jossa oli valtavat hyllyköt täynnä erilaisia kirjoja. Takaseinää ei ollut. Se oli pelkkää ikkunaa. Mustat verhot oli vedetty sivuun, joten kuun valo valaisin koko huoneen.

Seer of the master prophecy
The stellar world her betrothed

Andromeda tutki parhaillaan kirjahyllyjä. Hänen sormensa kulkivat kevyesti kirjojen takakansilla. Lopulta hän löysi etsimänsä. Hän veti hyllyköstä pölyisen, sinikantisen kirjan ja asetti sen pöydälle eteeni. Revin katseeni ikkunasta ja katsoin kirjan kannessa olevia kultaisia kirjaimia. Ne muodostivat sanan, jota en osannut lukea.
”Mitä tuo tarkoittaa?”

Wanderers in cosmic caravan
Universal bond - The Starborn

“Siinä lukee Almagest. Se tarkoittaan tähtikartastoa”
Kun Andromeda avasi kirjan, sieltä lensi kasa pölyä päällemme. Sivut olivat kellastuneita ja pölyisiä. Kirjassa oli paljon hienoa, koukeroista tekstiä, sekä paljon kuvia yötaivaasta ja tähdistä. Andromeda käänteli sivuja eteenpäin ja minä seurasin kiinnostuneena vieressä. Sitten hän lopetti erään aukeaman kohdalle. Katsoin tarkemmin isoa kuvaa. Siinä oli se sama, väriään vaihtava tähti, jonka hän oli minulle näyttänyt. Sen yläpuolelle oli kirjoitettu tähden nimi. Minä tavasin sen.
”Si – ri – us.”

A son in search for the truth
Following the pages of Almagest

“Alpha Majoris.” Andromeda lisäsi.
“Koira tähti. Canis Majoriksen päätähti.”
Tuijotin vuorotellen kuvaa ja serkkuani. “Onko minulla noin monta nimeä?”
”Kyllä sinulla on. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä”
”En minä ole rakas lapsi. Regulus on.”
Andromeda hymyili nopeasti. ”Reguluskin on täällä. Hänkin on tähti, kuten sinä ja minä”
Hymy haihtui kasvoiltani. ”Ai onko?” kysyin hiljaa.”
”On, ja Bellatrix ja… Hei, mikä sinulle tuli?” Andromeda oli huomannut ilmeeni. Olin hiljaa.
”Minä ajattelin, että me olemme ainoat. Luulin, että olemme erityisiä.” Selitin hiljaa. Olin valtavan pettynyt.
Andromeda nosti minut uudestaan syliinsä ja kantoi ikkunaan.

Discovering the origin of dreams
Stargazers ride through the ancient realms

“Sirius, sinä olet erityinen” hän hymyili. Minä olin vaiti. Tuijotin taivasta, etsin omaa tähteäni. Tunsin Andromedan hengityksen poskellani. Hän kuiskasi korvaani.
”Sirius on taivaankannen kirkkain tähti”

Tragedienne of heavens
Watching the eyes of the night
Sailing the virgin oceans
A Planetride for Mother and Child

Stargazer
A/N: Nightwish – Stargazer. Tykkän kirjoittaa Siristä ja Medasta. Rakastan tätä laulua, rakastan tähtiä <3
FF100. Sanalle tähti.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Muhun toimii ihan liian hyvin piilomainonta *g*

Tää on nätti ja kaunis, ihanainen. Ja minä pidän noista hahmoistas tässä.
Hmm, en taas oikein osaa kommentoida...

~Win