Pimeys. Hiljaisuus. Yksinäisyys.
Olen nurkassa. Lukittuna.
Seinä kaatuvat päälle.
En uskalla liikkua. En puhua. Tuskin hengittää.
Jokainen liike tuo ne lähemmäs.
Seinät sulkee ympyräs
Juokset karkuun itteäs.
Tärisen. Pelottaa.
Jos vain joku avaisi oven ja päästäisi minut pois.
Auttakaa.
Pää polvissa, niin pienenä kuin pystyy.
Tukehdun kohta.
Kauanko olen ollut täällä? Minuutin. Kaksi. Kymmenen.
Tunnin? Päivän?
Minä en tiedä.
Minä en tiedä mitään.
En saa muodostettua yhtään selkeää ajatusta.
Kiljut apua, mutta kukaan ei kuule.
Seinät. Ne kaatuvat. Murskaavat alleen.
Milloin pääsen pois?
Itken. Pojat eivät itke. He kärsivät rangaistuksensa, eivätkä valita.
Mitä minä olen tehnyt?
Kuolen. En voi hengittää. Kuolen. Tukehdun. Kuolen.
Kaadun lattialle. Itken kylmää kiveä vasten. Pelko sumentaa tajunnan.
Klaustrofobia on Puhdasta Hulluutta.
Stargazer
A/N: Originaali :) Kirjoitettu Uskonnontunnilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti