Toiveista Suurimmat [FanFiction]

Toiveista Suurimmat

Author: Stargazer
Characters: Remus, Sirius
Pairing: S/R
Genre: Angst
Raiting: PG 13
Warnings: Slashy
Summary: Remuksella on salaisuus ;)

Yö. Kuun valo valaisi himmeästi Rohkelikkojen makuusalia. Remus Lupin istui sängyn laidalla. Hänen vaaleat hiuksensa kimmelsivät tähdistä, kuusta ja öisestä taivaasta.
Samalla sängyllä oli toinen poika syvässä unessa. Remus oli keskittänyt huomionsa nukkuvaan ystäväänsä. Ystävään. Sana kirpaisi.
Miksi vain ystävään?
Hän katseli toisen pojan laihaa vartaloa, sekä mustia hiuksia, jotka kehystivät kauniisti hänen kasvojaan. Kevyesti suljettuja silmiä.
Remus huokasi, ja käänsi katseensa ikkunaan. Sirius Musta, hänen paras ystävänsä, ei tiennyt tästä mitään. Kukaan ei tiennyt. Kenelläkään ei ollut aavistustakaan siitä, että Remus oli ollut ihastunut Siriukseen viidennestä luokasta lähtien. Aluksi se oli ollut hiukan pelottavaa, mutta sitten Remus oli tottunut tunteeseen.
Hän oli kerännyt rohkeutta kertoakseen Siriukselle. Mutta hän ei ollut uskaltanut. Mitä mahdollisuuksia hänellä muka oli? Ei mitään. Vaikka Remus kuinka toivoi, ei ollut mitään mahdollisuutta, että Sirius olisi pitänyt hänestä muuten kuin ystävänä. Se ärsytti häntä, teki hänet surulliseksi välillä.
Miksi? Kysymys oli ollut Remuksen mielessä pidemmän aikaa. Miksi hän ei ollut ihastunut johonkin kauniiseen tyttöön, niin kuin muut hänen ystävänsä?
Tytöt eivät vain olleet sama asia.
”Remus..?” kuului uninen ja hiukan hämmästynyt ääni pojan selän takaa. Siriuksen ääni. Hän oli herännyt. ”Mitä sinä teet? Eikö nyt ole yö?”
Remus käntyi. Siriuksen kauniit harmaat silmät tuijottivat häntä läpiunkevasti.
”Ajattelen” hän totesi. Ainakin se oli totta. Sirius nyökkäsi, muttei irrottanut katsettaan.
”Anteeksi, että herätin” hän jatkoi. Sirius hymyili.
”Ei se mitään.. Mitä ajattelit?”
Tätä Remus ei ollut odottanut. Nyt tai ei koskaan. Remus kietoi kätensä varovasti Siriuksen ympärille, ja veti hänet syliinsä.
”Hei, mitä ihmet..” Sirius aloitti, mutta Remus painoi sormensa hänen suulleen. Hän toi Siriuksen lähemmäksi kasvojaan. Se sai toisen pojan jokseenkin hermostuneeksi. ”Remus, mitä sinä teet?”
Remus veti kevyesti henkeä, ja painoi huulensa toisen pojan huulia vasten.
Sirius värähti. Remus tunsi sen. Sirius työnsi hänet kauemmas ja nousi istumaan. Hänen ilmeensä oli yllättynyt. ”Mitä ihmettä sinä oikein kuvittelet?” Hän huudahti. Remus hymyili surullisesti ja laski Siriuksen sängylle.
”Teen vain jotain, mitä olisi pitänyt tehdä kauan sitten.” Hän nousi ja käveli pois. Sirius ei huutanut hänen peräänsä.

Remus juoksi pitkin pimeää, autiota käytävää. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Mitä ihmettä hän oli kuvitellut? Että Sirius olisi suudellut häntä takaisin? Ainakin sitä hän oli toivonut.
Hän pysähtyi, ja käveli ikkunalle. Kuu paistoi edelleen kirkkaana.

Miksi juuri toiveista suurimmat eivät koskaan toteutuneet?

Stargazer
A/N: RemiAngstia. FF100, sanalle toive (Oma valinta)